Vaihdon päälle: Mitä jäin miettimään?

Suomi on kaluttu hyväksi kahden viikon ympäriajoilla. Varmaankin lähes tuhat kilometriä takana, kaunista maisemaa, merta, sukulaisia ja ystäviä. Kotiinpaluu on maistunut makealta ja on ollut ihanaa. Matkaamisesta ehti tosin tulla jo väsy, kun johan sitä on puoli vuotta reissattu. Vai onko? Ehkei ihan, sillä Utrechtissä olin oikeasti kotonani. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa kaipaavani sitä kotia (toinen koti-ikävä vaihdettiin toiseen) ja niitä ihania ihmisiä, jotka jäivät. En kuitenkaan ole kokenut pöyristyttävää paluushokkia, kuten en Utrechtissä massiivista kulttuurishokkiakaan. Kai se on sitä, kun on ottanut yhdesti roiman annoksen molempia niin ei tarvitse enää uudestaan kokeilla. Mutta mitä vaihdosta jäi käteen?

- Jos vaihdossa on mahdollista viettää kuukausi pidempään opetellen paikallista kieltä ja tutustuen ihmisiin, kannattaa tilaisuuteen tarttua kiljuen. Uutta orastavaa kielitaitoani en vaihtaisi vaikka tämä 10 miljoonan vähemmistökieli ei ole paljon suomea kummempi. Olen ylpeä oppimastani ja huomaan sen jo nyt hitaasti katoavan. Ihanimmat ihmiset joihin puolivuotiseni aikana tutustuin löytyivät ensimmäisten viikkojen aikana Babelin tunneilta. Kiitos onnistuneesta keväästä kuuluu heille.

- Jos on mahdollista mennä tunteiden ja tilaisuuksien viemänä, se kannattaa. Ihania autoreissuja, väripartyjä, yöllisiä junasähellyksiä ja festareita muistellen. Elämässä pitäisi aina muutoinkin muistaa heittäytyä hetkeen.. kuinka helppoa se olikaan Hollannissa.

- Koska kolme on kahta kauniimpi, pitää keksiä vielä yksi. Pitää oppia elämässä, ettei mikään ole niin kauhean vakavaa, paitsi kuolema ja ehkä nuoruus, kun aina kaikki on niin kamalan vakavaa, kun on nuori. (Tämä oli ehkä tahaton Waltari lainaus.*) Asioilla on tapana järjestyä, joten lähtemistä, palaamista, olemista ja odottamista pelkää turhaan. Kaikki meni taaskin ihan hyvin. Lainatakseni hyvää ranskalaisystävää: Mikään ei olisi voinut mennä paremmin vaihtoni aikana.

Tähän on hyvä lopettaa. Mulla on nyt semmonen olo niinku Samillä Taru Sormusten Herrassa, että huhhuh, meikä on taas kotona. Kuitenkin haluan sanoa vielä, että rauhaa ja rakkautta - kaikille. Prideistä ei päästy nauttimaan Hollannissa, mutta Helsingissä senkin edestä. Sata salamaa iskee tulta!

Minä, Viltsu, Sara ja Kimi innokkaita Pride-piknikillä

*
"Anoastaan nuoruus voi olla vakava, vakava aina kuolemaan asti, - ja me nauramme sen vakavuudelle, sillä kieltämättä, hyvin usein se tekee koomillisen vaikutuksen." M. Waltari