Talvi - winter

Goudassa oli kaunista, mutta jäätävää

Nyt kun sää vihdoin palasi takaisin raiteilleen, ja lumet sulivat myös läheisestä puistosta ja jäät sen puiston lammesta (kaikkien hollantilaisten kauhuksi) on aika näyttää miltä tuntuu, kun se ränrä SEURAA parituhatta kilometria perässä. Damen en meneer, nautiskelkaa.

Kaikkien oululaisten rakastama sivutykitysräntäsade

Ei tarvii olla kylmä et olis jäätävät oltavat näissä vaatteissa.
Joku hullu leikki lumipallosotaa kuvasta oikealle.

Ik ben naar Gouda geweest

Perjantaina tehtiin retki Goudaan - juuri siihen kaupunkiin, jonka mukaan juusto on saanut nimensä. Matkallelähtö herätti suuria juustointohimoja (ja stroopwafelhimoa!), jotka tuhoituivat täysin Goudan jäätävässä säässä. Pakkasta oli 11 astetta ja tuuli vinkkasi läpi villakangastakin. Meidän kaupunkiesittelijä oli supermuija, joka ei tuntenut kylmää tai ikävää, ja jatkoi enemmän ja vähemmän mielenkiintoista kierrostaan puolitoista tuntia, kun jo 20 minuuttia olisi käynyt Guantanamon kidutuskeinosta. Tallustin perässä kovin innokkaan oloisesti, kun tuumasin että jollen liiku tippuvat varpaat yksi kerrallaan kilisten Goudan kaduille kuin kirkonkellot melodisesti soiden. (note: Täällä kirkonkellot eivät vain tasatunnein kerro, kuinka paljon kello on, vaan ilahduttavat joka viidestoista minuutti iloisilla epämelodioillaan..)

Kierroksella kyl kuulostelin ihan mielenkiintosia juttuja. Ensinnäkin, stroopwafelit, eli mun lemppariherkut hollannissa, oli ennen köyhäin ruokaa, joka kehittyi juurikin Goudan seudulla. Tätä on hyvin hankala kuvitella sillä nykyään stroopwafelit on koko kansan herkku. Ne on keksejä, tai kovia vohveleita, joiden välissä on siirappia (karamelli-, hunaja- etc.), ne on herlijk (=herkullisia) ja mainioita lämpimänä. Goudassa joku random leipuri siis alkoi tehdä näitä mainioita eväitä kerjäläisille, jotta ne pysyis hiljaa(?) ja varmasti pysyivät keksi suussa tyytyväisinä.

Toisekseen musta oli tosi mielenkiintoista (kylmästä huolimatta) kävellä Goudan kaduilla ja löytää kadusta astinkiviä(?), joissa muistetaan toisen maailmansodan aikana kuolleita Goudan juutalaisia. Tässä yksi esimerkkinä. Kivet sijaitsee menehtyneiden entisen kodin ulkopuolella ja niissä kerrotaan, milloin henkilö on siirretty keskitysleirille ja milloin hän on kuollut. Tämän tytön tarina oli musta erityisen surullinen, sillä sen perhe oli pysytelleet piilossa vuoteen -43 asti, kunnes ainoastaan perheen yhdeksän vuotiaan tyttären piilopaikka oli kavallettu. Ehkä voi sanoa, että onnekkaasti tyttö ei joutunut virumaan Auschwitzissä kolmea päivää pidempään. Musta on hienoa, että vaikka juutalainenyhteisö on kokonaan tuhoutunut täältä, heitä muistetaan silti. Ja meitä muistutetaan siitä, millasia ihmiset voi toisilleen olla. (Ehkä kylmästä ja surkeasta tunnelmasta johtuen näiden kivien löytäminen vaikutti muhun vielä enemmän kuin normipäivänä olisi..) Myös Utrechtistä voi löytää juutalaismuistelua: ihan mun kotikulmilla, kirkon pihalla on pieni tyttöpatsas. Lähemmällä tarkastelulla huomaa hänen olevan kukas muukaan kuin itse Anne Frank.

Baarimestarin ominaisuudessa sain vastuulleni
valmistaa suomalaista salmaria.

Ruokaa oli.

Perjantai-iltana vietettiin viimeistä perjantaita yhdessä kielikurssilaisten kanssa. Meillä oli mainio intercultural päivällinen, jonne jokainen toi jotain omalle maalleen tai paikkakunnalleen tyypillistä. Me leivottiin korvapuusteja ja annettiin maistiaisia salmarista. Ensimmäinen kävi kaupan, mutta jälkimmäinen herätti lähinnä epäilystä ja kärsiviä ilmeitä. Viina ei käynyt kaupan, jättänemme sen seuraaville asukkaille ylläriksi. Ruotsista saatiin silliä (tai täsmällisemmin Ikeasta) ja perunaa sekä näkkäriä juustolla, pöydässä oli katalonialaista parmaa sekä tomaattileipää, saksalaisia karkkeja ja makkaraa, pastaa, ällöttäviä tsekkiläisiä karkkeja ja kaikenlaista muuta, jota ei voi enää muistaa. Musta tuntuu et mun muistikatkes kutakuinken päivällisen keskivaiheilla liiallisesta ruuan nauttimisesta. Monituntisen päivällisen jälkeen oltiin kaikki niin väsyneitä ettei pystytty liikkumaan saatika sitten lähtemään minnekään ulos. Painuttiinkin siis nukkumaan meidän mahtavan päivällisen päälle..

Turkulainen teki hollantilaisilla aineksilla aika mainiota puustia

Muutoin viikonloppu on kulunut hollannin kokeeseen 'opiskellen' eli kurssikavereiden kanssa hollanniksi höpötellen. Ensviikolla pääsen muuttamaan vihdoinkin omaan kotiin ja saan kielikurssin pakettiin. Henkilökohtainen tavoite: läpäistä koe virheittä ja oppia hollantia kesäkuuhun mennessä.

Päivän lause:

Ik ben weg van jou 

= olen hulluna sinuun (vert. Ik ben op weg naar jou = olen matkalla luoksesi)

Spoken word love in Utrecht

Ah, ja löysin spoken word -ystävän, joka muistutti mua aina niin ihanasta Sarah Kaysta. Mun mielestä on aika mainiota, kuinka todella ylimalkaisesti yhteentuoduista ihmisistä voi löytyä niin mainiota juttua seuraa jauhamaan ikuisista lempiaiheistani. Tuntuu siltä, että oon tehnyt niin paljon töitä viime vuoden, etten oo ehtiny olla oma itseni ja etsiä mielekästä keskusteluseuraa, joten muutos on tervetullut.

Odotellen uusia keskustelunaiheita. Utrecht, I'm prepared!

Sneeuw!

Kulttuuria, kulttuuria! Viikonloppu on nautittu erityisen spesiaalista Utrechtin museokierroksesta, jonka kielikurssi meille tarjosi. Löysin unelmieni kodin kierroksella: Rietveld Schröderhuis http://centraalmuseum.nl/bezoeken/locaties/rietveld-schroederhuis/ Rietveld, tuo hullu Utrechtiläinen arkkitehti suunnitteli talon omalle rakastajalleen ja hänen lapsilleen. Tyyppi edustaa tyyliltään De Stijl -tyyliä, ja on aika tunnettu veikko ympäri maailman. Talo oli _ihana_ ja samalla aivan järjetön. Kaksikerroksisen talon pohjakerroksessa oli vaan työhuoneita ja keittiö ja hullun arkkitehdin toimisto, mutta yläkerta oli masterpiece! Yläkerran kaikki seinät oli liikuteltavia ja ne saattoi kaikki poistaa muodostaen yhtenäisen käytännöllisen tilan kaikista makuuhuoneista ja ruokailunurkkauksesta. Valoa oli paljon ja suuret ikkunat sai auki häivyttäen talon ja ympäröivän luonnon rajan. Se oli jotain niin mieltäräjäyttävää! (Ainoastaan hollannissa..) Ostin kortteja, joissa oli pohjapiirustus: Kun voitan miltsin lotossa rakennan itelle mukavan kreisiasunnon.

Tän lisäksi käytiin Utrechtin päämuseossa, joka oli enemmän tai vähemmän hämmentävä labyrinttikokemus. Heikommat olisivat saattaneet tuupertua matkalla kerroksesta toiseen, tai huomatessaan kiertävänsä ympyrää. En suosittele heikkohermoisille tai sydänvikaisille.

Perjantaina saatiin nauttia ranskalaisesta ateriasta, kreikkalaisesta salaatista, etelä-afrikkalaisesta viinistä ja muutoinkin kovin monikulttuurisesta ilmapiiristä, kun kokoonnuttiin kielikurssilaisten kanssa meidän Kruisstraat kommuuniin, jossa meitä asustaa jopa kuusi. Ruoka oli mainiota, viini täydellistä ja yhdessä tekeminen koko illan ydin. Jos ei muutoin ole vaihdossa kivaa, niin näiden ihmisten seurassa tulee ainakin nautittua ekasta kuukaudesta.

Muutoin on tullut otettua kotona aika rennosti ylisosiaalisten viikkojen jälkeen. Syödään välillä kommunaalisesti pannukakkuja tai käydään lounaalla, mutta on ollut myös ihanaa nollata ja nukkua pitkään. Koulunkäynti on rankkaa hommaa! Olin jo ihan unohtanut millasta se oikeesti olikaan.

Päivänsana: BELANGRIJK kaikki on aika todella TÄRKEÄÄ


(Kuuntelen Olli PA & Funksonsia mun oulunmurteen kaipuuseen - toivon etten turkuistu näiden turkulaisten seurassa...)

Het is moeilijk!

Tänään tein kolme tuntia kotiläksyjä.. kolme tuntia! En edes muista millon mulla olis viimeksi ollu joka päivä kotiläksyjä.

PÄIVÄNSANA: onafhankelijkheidsdag = itsenäisyyspäivä

Toi on musta voittaja kaikista sanoista.

Täällä tulee myös lunta. Kannattaa tuoda tää loska keli mukanaan hollantiin asti.

Ik houd van Utrecht

Ik houd van Utrecht. Minä rakastan Utrechtiä.

Täällä on toisaalta niin samanlaista ja toisaalta niin erilaista. Täydellinen yhdistelmä tuttua ja tuntematonta. Meidän asunto(la) tuntuu kotoisalta ja keräännytään kielikurssilaisten kanssa usein meidän keittiöön juttelemaan ja hengaamaan. Vaihdon aloittaminen kielikurssilla oli täydellinen ratkaisu sillä tutustuminen käy kovin luonnollisesti. Muutamat lähtee kuukauden jälkeen muualle opiskelemaan, mutta suurin osa jää tänne eli meillä on jo oikein mainio ryhmittymä sekalaista seurakuntaa Utrechtissä.

Perjantaina tehtiin reissu De Haagiin, maailman rauhan keskukseen ja Hollannin hallinnolliseen keskukseen. Maailman rauha ei ollut yhtään sen kouriintuntuvammin lähellä siellä kuin täälläkään, mutta valtiolliset laitokset oli tyylikkäitä. Meidän opas kertoi silmät kiiluen maan uniikista demokratiasta. Muuten ihan hienoa, mutta taisi olla samanlainen systeemi jokaisessa sillä hetkellä edustetussa maassa. Myös hollannissa on eduskunnan kyselytunti tiistaisin. ;>

Yllä valtiopäiväsali perustuslain tärkeimpien artiklojen kera, alla suomityttöjä VIP-henkilöinä.

Näin perjantaina myös meren! Ah. Odotan jo kuinka täällä hieman lämpenee ja pääsee tallustamaan lämpimämmälle rannalle. (Oli aika jäätävä tuuli..)

Ollaan käyty harhailemassa välillä myös Utrechtin yöelämässä ja sanon harhailemassa, koska sellainen pubin löytäminen jossa olisi meille kaikille tilaa on osoittautunut aika hankalaksi. Kaupunki on täynnä söpöjä pikku kuppiloita ja tosi kotoisia kahviloita. Nyt ollaan kuitenkin löydetty lemppari, joka varmasti muodostuu kantakapakaksemme, koska kun kaikki muut paikat on hukassa, se löytyy aina. Ihana pikkuruinen rokkiklubi kanavassa, jossa on joka ilta livemusaa ja mainio tunnelma. Siellä saa aina vapaasti harjoitella omaa hollantiaan, kun kukaan ei kuule kuitenkaan mitä sanot.

Kurssin toka viikko alkaa. Jo nyt sen verran kielitaitoa taskussa, että päihitän viime syksyn vaihtarit. Saa nähdä mitä ensi viikolla oppii. Tot ziens!

Päivän sana: Leuk=kiva, rento, hauska

Viikonlopun musiikkia: Ewert and the two dragons

Meikä <3

Ik kom uit Finland

Haloo! Täällä ollaan. Kohta viikko vierähtänyt Hollanti-elämää, ja kuten aina jälleen kerran lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon, että pää on ihan sekaisin ja väkkyrällä.

Viime viikolla, kun istahdin junaan kohti Helsinkiä, tuntui aika helpottuneelta, kun työelämä on takanapäin ja edessä paljon paljon uusia ihmetyksiä. Ikävä iski kuitenkin jo lentokentällä, kun piti hyvästellä kaksi hömppää ja jättää ne vilkuttelemaan turvatarkastuksen laidalle. Nyt kuitenkin täytyy sanoa, kaikella rakkaudella, Hollannissa ei ole vielä ehtinyt ikävä painaa.

Veilä junamatkalla Utrechtiin (joka oli muuten aika jännä, kun juna oli ehkä ahtain ikinä, kuulutukset pienellä, eikä lähtökohtaisesti mitään hajua mihin olin 20,5 kiloa tavaroitani raahaamassa) mietiskelin, että oliko se pakko taas hypätä hulluuteen, mutta ah.. kyllä se kannatti. Heti ensimmäisenä iltana sain hostellista seuraa ja kaverin näyttämään kaupunkia. Ekana iltana kuljeskeltiin varmaan 5 tuntia ympäriinsä, eikä enää sen jälkeen ole ollut eksymisvaikeuksia, vaikkeivat Utrechtin keskiaikaiset kadut ihan linjassa menekkään.

Ekan päivän jälkeen olen ehtinyt kuulla jo noin tuhat mielenkiintoista tarinaa tästä kaupungista, muuttaa omaan jaettuun huoneeseen Kruisstraatille ihan keskustaan, asettua taloksi ja aloittaa kielikurssin - todella intensiivisen sellaisen. Pää on aika pyörällä, kun muutamassa päivässä on edetty jo kovin monimutkaisiin kielenkäänteisiin. Mutta samalla kurssi on parasta mitä voisi vaihdon alussa saada: oppii kielen perusteet nopeasti, orientoituu maahan ja kaupunkiin ennen varsinaista vaihtoa ja tutustuu uusiin ihmisiin. Kaikilla kurssilaisilla on kuitenkin enemmän tai vähemmän sama ongelma, ettei tunneta kovinkaan montaa hollantilaista tai paikallista.

Meikä hankki jo pyörän, joten voinen laskea itseni oikeaksi Utrechtiläiseksi nyt. Täällä kaikilla on pyörä. Hollantilaiset menee kaikkialle pyörällä ja on aika hurjastelijoita liikenteessä. Pyöräilijöille on oma kaistansa liikenteessä ja kaikkien, tarkoitan siis ihan kaikkia, pitää väistää pyörää. Kävelijä on aikalailla toisen luokan kansalainen ja auta armias, jos satut vahingossa pyöräkaistalle. Ne ei pysähdy! Ekana iltana mua varotettiin pyöräilijöistä: "Jos satut alle, saatat kuolla." Hieman lapin lisää, mutta ymmärtänette pointin. Mun pyörä on aika kynynen, ennen musta nykyään keltainen miniversio omasta unelmapyörästäni, mutta parempaan en pystynyt. Päätin vähän tuunata sitä, kun jo kerran meinasin hukata sen muiden pyörien joukkoon. Täällä on nimittäin aika hankalaa löytää paikkaa pyörälleen, jos sen haluaa jättää jonnekin. Kaikki paikat on niin täynnä, että omansa joutuu tunkemaan aika ahtaisiin väleihin.

Tässä mun pyörä nykyisessä loistossaan. Keltaista spraymaalia, pinkkejä muovikukkia ja hyvä led-lamppu. All you need. Olen aika ylpeä aikaansaannoksestani. Täällä tuntuu olevan ihan ok vetää hieman yli.

Ylihuomenna suunnattaan Haagiin tutustumaan parlamenttiin. Ja huomenna varmaan opetellaan vähän lisää mitä hankalinta kurkku-g-ääntä, jota tuttavallisesti olen alkanut nimittään helvetinkakkapyllyksi. Ymmärrätte ehkä yskän. Voi kuinka helppo kieli tämä olisikaan ilman kummallisia äänteitään! Mutta oon aika optimistinen, et viimestään kolmen viikon päästä osaan sen kakkapyllynki!

Päivän sana: gezellig = kotoisa, mukava, nautinnollinen