Ik ben naar Gouda geweest

Perjantaina tehtiin retki Goudaan - juuri siihen kaupunkiin, jonka mukaan juusto on saanut nimensä. Matkallelähtö herätti suuria juustointohimoja (ja stroopwafelhimoa!), jotka tuhoituivat täysin Goudan jäätävässä säässä. Pakkasta oli 11 astetta ja tuuli vinkkasi läpi villakangastakin. Meidän kaupunkiesittelijä oli supermuija, joka ei tuntenut kylmää tai ikävää, ja jatkoi enemmän ja vähemmän mielenkiintoista kierrostaan puolitoista tuntia, kun jo 20 minuuttia olisi käynyt Guantanamon kidutuskeinosta. Tallustin perässä kovin innokkaan oloisesti, kun tuumasin että jollen liiku tippuvat varpaat yksi kerrallaan kilisten Goudan kaduille kuin kirkonkellot melodisesti soiden. (note: Täällä kirkonkellot eivät vain tasatunnein kerro, kuinka paljon kello on, vaan ilahduttavat joka viidestoista minuutti iloisilla epämelodioillaan..)

Kierroksella kyl kuulostelin ihan mielenkiintosia juttuja. Ensinnäkin, stroopwafelit, eli mun lemppariherkut hollannissa, oli ennen köyhäin ruokaa, joka kehittyi juurikin Goudan seudulla. Tätä on hyvin hankala kuvitella sillä nykyään stroopwafelit on koko kansan herkku. Ne on keksejä, tai kovia vohveleita, joiden välissä on siirappia (karamelli-, hunaja- etc.), ne on herlijk (=herkullisia) ja mainioita lämpimänä. Goudassa joku random leipuri siis alkoi tehdä näitä mainioita eväitä kerjäläisille, jotta ne pysyis hiljaa(?) ja varmasti pysyivät keksi suussa tyytyväisinä.

Toisekseen musta oli tosi mielenkiintoista (kylmästä huolimatta) kävellä Goudan kaduilla ja löytää kadusta astinkiviä(?), joissa muistetaan toisen maailmansodan aikana kuolleita Goudan juutalaisia. Tässä yksi esimerkkinä. Kivet sijaitsee menehtyneiden entisen kodin ulkopuolella ja niissä kerrotaan, milloin henkilö on siirretty keskitysleirille ja milloin hän on kuollut. Tämän tytön tarina oli musta erityisen surullinen, sillä sen perhe oli pysytelleet piilossa vuoteen -43 asti, kunnes ainoastaan perheen yhdeksän vuotiaan tyttären piilopaikka oli kavallettu. Ehkä voi sanoa, että onnekkaasti tyttö ei joutunut virumaan Auschwitzissä kolmea päivää pidempään. Musta on hienoa, että vaikka juutalainenyhteisö on kokonaan tuhoutunut täältä, heitä muistetaan silti. Ja meitä muistutetaan siitä, millasia ihmiset voi toisilleen olla. (Ehkä kylmästä ja surkeasta tunnelmasta johtuen näiden kivien löytäminen vaikutti muhun vielä enemmän kuin normipäivänä olisi..) Myös Utrechtistä voi löytää juutalaismuistelua: ihan mun kotikulmilla, kirkon pihalla on pieni tyttöpatsas. Lähemmällä tarkastelulla huomaa hänen olevan kukas muukaan kuin itse Anne Frank.

Baarimestarin ominaisuudessa sain vastuulleni
valmistaa suomalaista salmaria.

Ruokaa oli.

Perjantai-iltana vietettiin viimeistä perjantaita yhdessä kielikurssilaisten kanssa. Meillä oli mainio intercultural päivällinen, jonne jokainen toi jotain omalle maalleen tai paikkakunnalleen tyypillistä. Me leivottiin korvapuusteja ja annettiin maistiaisia salmarista. Ensimmäinen kävi kaupan, mutta jälkimmäinen herätti lähinnä epäilystä ja kärsiviä ilmeitä. Viina ei käynyt kaupan, jättänemme sen seuraaville asukkaille ylläriksi. Ruotsista saatiin silliä (tai täsmällisemmin Ikeasta) ja perunaa sekä näkkäriä juustolla, pöydässä oli katalonialaista parmaa sekä tomaattileipää, saksalaisia karkkeja ja makkaraa, pastaa, ällöttäviä tsekkiläisiä karkkeja ja kaikenlaista muuta, jota ei voi enää muistaa. Musta tuntuu et mun muistikatkes kutakuinken päivällisen keskivaiheilla liiallisesta ruuan nauttimisesta. Monituntisen päivällisen jälkeen oltiin kaikki niin väsyneitä ettei pystytty liikkumaan saatika sitten lähtemään minnekään ulos. Painuttiinkin siis nukkumaan meidän mahtavan päivällisen päälle..

Turkulainen teki hollantilaisilla aineksilla aika mainiota puustia

Muutoin viikonloppu on kulunut hollannin kokeeseen 'opiskellen' eli kurssikavereiden kanssa hollanniksi höpötellen. Ensviikolla pääsen muuttamaan vihdoinkin omaan kotiin ja saan kielikurssin pakettiin. Henkilökohtainen tavoite: läpäistä koe virheittä ja oppia hollantia kesäkuuhun mennessä.

Päivän lause:

Ik ben weg van jou 

= olen hulluna sinuun (vert. Ik ben op weg naar jou = olen matkalla luoksesi)