Utrechtin tuulet

Ihan vain selvennykseksi: miltä tuntuu käydä lenkillä Utrechtin tuulitunneleissa..

Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan

Utrechtissä tuulee. Hollannissa tuulee aina, onhan tämä tuulimyllyjen ja laakeiden peltojen maa, mutta nyt täällä tuulee erityispaljon. Ja jos Hollannissa tuulee erityispaljon, se tarkoittaa aikamoista viimaa. Pihalla 2 astetta lämmintä, muuttuu luita kalvavaksi -15 asteeksi. Hollannissa myös pyöräillään aina. Tämä on todella ihastuttava yhdistelmä: tuuli ja pyöräily. Oululaisena olen tietenkin tottunut ainaiseen vastatuuleen (merenrannalla kun ollaan tuulella on tapana kääntyä iltaan mennessä varmistamaan suurin kärsimys), mutta tuulipyöräily täällä on jotain ennen kuulumatonta. Jos tuuli on myötämielinen, puskee vinkka keskustaan kaksinkertaisella nopeudella, jos olet valinnut pyöräilyn vastatuuleen, ei ole toivoa. Piirsin demonstratiivisen kuvan minusta keltaisella pikkumenopelilläni kukat tuulessa hulmuamassa. 

Ensimmäinen hahmo: Minä kääntyessäni mutkasta suoraan tuulitunneliin
Toinen hahmo: Minä seuraavat 4 kilometriä

Tällaista tällä viikolla. Yksikään hikipisara ei ole säästynyt! Oikea pakaralihas krampissa tahkoten oon viilettänyt viime viikon, kun pyörän vasen poljin hajoaa hitaasti mutta varmasti. Mutta tämä ei suinkaan ole syy jäädä kotiin tai jättäytyä pyöräilemästä. Viime viikolla olen muun muassa tehnyt hukkareissun tanssitunnille ja muita aktiviteetteja tuossa 40 km/h viimassa. Varsin kehittävää, sanoisin.

Keskiviikkona alkoivat Hollannin Animaatio festarit (Holland Animated Film Festival), joilla kävin tsekkaileen enemmän tai vähemmän hyviä lyhkäreitä (aika pelottavia lyhkäreitä oli Amsterdamin metrosta, jaiks) sekä elämäkerrallisen animaation Graham Chapmanista The Liar's autography: The untrue story of Monty Python's Graham Chapman (tsekkaa täältä) Jälkimmäinen oli mitä mainioin, koskettavin ja viihdyttävin kuvaus mainiosta hahmosta kaikille Monty Python faneille (ja miksei muillekin, jotka yleisesti nauttii animoiduista elokuvista ja aika suorasukaisesta kerronnasta) Erityisen huipun elokuvasta teki kertoja, joka oli itse Graham Chapman, tai sen haamu äänikirjoista. Elokuva pohjautuu tyypin itse kirjoittamaan elämäkertaan Liar's autography, jonka se on myös lukenut äänikirjaksi. Mikä voisi olla parempaa.

Lauantaina käytiin baletissa (Ensimmäistä kertaa ikinä) katsomassa Romeo and Juliet. Olihan se dramaattista. 14-vuotias Juliet meni ihan sekaisin rakkaudesta ja viikkoa vaille 18-vuotias Romeo salaisesta hääyöstä. Oli tosi rankkaa välillä pitää pokkaa, sillä vaikka musiikki, lavastus, puvustus ja tanssi itsessään on aivan ensiluokkaista ja mahtavaa, niin onhan se nyt aika korni ja hulvaton tarina. Tai ehkä lisään vain oman huumoriannokseni sinne minne se ei kuulu. Joka tapauksessa nähtiin siis pinkeitä peppuja, hikisiä rintalihaksia ja sorioita tanssijattaria. Miesballeristit vei kyllä voiton: ne vaan hyppää ihan hillittömän korkeelle.

Halaisin lähteä pääsiäislomalle Kölniin, mutta sitä ennen pitäisi valmistella 3000 sanainen essee. Haaste, mutta ei mahdoton sellainen. Katsotaan miten käy, kun kirjoitan Prinsessa ja sammakko -animaatiosta ihan vakavissani postcolonial theory -kurssille.

Loppukevennyksenä klipsi Graham Chapmania, joka ei sitten kuitenkaan onnistu saavuttamaan elokuvan mahtavuutta, mutta niinkai se usein on ettei yhdessä kohtauksessa voi kertoa kaikkea. Mutta, tämä soikoon sinunkin korvissasi.

Rotterdam

Tein reissun Rotterdamiin mielessäni vain yksi asia: sauna. Tarkemmin sanottuna hirsisauna Rotterdamin keskustassa hiljaisella takapihalla pimeydessä, jossa puiden lehdet suhisee ja voi kuvitella viereen järven. Tehtiin siis toisen suomalaisen kanssa retki Rotterdamiin lauantaina, koska et keksitty parempaa palkintoa itsellemme pitkän viikon päätteeksi. Rotterdam on Hollannin toiseksi suurin kaupunki ja henkilökohtaisesti sanoisin, että päihittää suurimman kaupungin mennen tullen. Rotterdam on tuhoutunut lähes täysin maailman sodan aikaan (vähän Rovaniemen hengessä, mutta jälleenrakennuksessa ei ole ollut mitään Rovaniemihenkistä), ja on siis muihin hollantilaisiin kaupunkeihin verrattuna todella moderni. Rotterdam on myös Hollannin monikulttuurisin, josta jotain kertoo se, että mestan pormestari on muslimi (joka on aika iso asia tähän maailman aikaan Hollannissa.) Rotterdam on rauhallinen, taiteentäyteinen ja monikulttuurinen, mitä muuta voisi pyytää. Kun kävelee Rotterdamin kaduilla ei voi välttyä taide-elämyksiltä, sillä jokaisen kadunkulmaan, puistoon ja talon seinään on taiteiltu jos minkälaisia veistoksia ja maalauksia. Vierailtiin myös Rotterdamin Kiasmassa: Kunshalissa. Yli kolme neliökilometriä nykytaidetta (muotia, muotoilua, maalauksia) voi saada päänpyörälle, mutta paikka on kokemisen arvoinen. Tällä kertaa esillä Jean Paul Gaultierin todella vaikuttava näyttely (oli hienoja Madonna-pukuja!) ja sitte jotain muuta, mut ei sillä ollut enää väliä Gaultierin jälkeen.

Gaultierin hymisevät mallinuket

Rotterdam tarjosi 'parastaan' kummallisessa Surinamilaisessa kuppilassa, jossa käytiin syömässä päivän päätteeksi. Ruoka näytti vähintäänkin epäilyttävältä, mutta maistui lopulta perussuomalaiselta perunalta ja ruskeakastikkeelta. Niin se taitaa suomlainenkin ruoka epäilyttävältä näyttää. Makuelämyksestä ei voi puhua, mutta maha tuli täyteen perunaa ja oli jotenkin kummallisen suomalainen olo läpi koko ruokailun.

Rotterdamiin lähdettiin siis koska siellä sijaitsee suomlainen merimieskirkko, jolla on SAUNA omalla takapihallaan. Merimieskirkko myös ylläpitää ilmeisesti luterilaisia perinteitä Hollannissa, sillä kun mentiin sinne päivällä, joku juuri juhli lapsensa kastajaisia siellä. Kahvilasta sai Presidenttikahvia (pelkkää kahvia, joka ei maistu vedeltä! Ihme on tapahtunut!) ja rahkapullaa, kaupassa myytiin mämmiä, Oululaista reissumiestä ja Fazeria. Kokemus oli hämmentävä kaikinpuolin: kirkko, hirveästi ihmisiä, jotka puhuu suomea ympärillä, suomalaishenkisesti nihkeää palvelua ja lopulta sauna - ihan oikea sauna. Pitkän tauon jälkeen 90 asteinen kokemus oli aika heviä settiä, mutta kyllä siellä puoli tuntia jaksoi olla. Oli ihanaa istuksia hirsisaunan ulkopuolella Rotterdamin yössä. Elämä oli täydellistä juuri sillä hetkellä. (Ja kyllä, piti tulla tänne asti olemaan alasti saunassa ja mielissään siitä..)

Leena oli mielissään

Hiippailin ympäri keskustaa terrorisoimassa taideteoksia - ketään ei tuntunu haittaavan
Minä ja mies

Kotiinpaluumatka muuttui todelliseksi seikkailuksi, kun Utrechtin asemalla epäiltiin pommiuhkaa. Seisoskeltiin Rotterdamin (kylmällä) öisellä asemalla yhdessä muiden ihmisten kanssa sormisuussa. En mä oo koskaan yrittäny mennä juna-asemalle, jossa on pommiuhka. Miten sinne pääsee? No, onneksemme tämä on ilmeisesti joka päiväistä näillä kulmilla, ja tilanne ratkaistiin pyörittämällä meitä ympäri Hollantia junalla ("Menkää tuohon junaan ja jääkää Scipholilla pois ja sitte meette Utrechtin junaan"), kunnes tilanne ratkesi (väärä hälytys, ei pommia) Palattiin kotiin 2,5 tunnin matkaamisen jälkeen (normaalisti Rotterdam-Utrecht 40 minuuttia). Jännitystä oli kerrassaan paljon, mutta onneksi ollaan kasvettu Kirkan biisien kera, joten laulu luisti  rennosti kunnes alkoi väsyttää ja ärsyttää.

Asemalla ollaan vaan ja hengaillaan

Yleisesti ottaen oli mainiota käydä Rotterdamissa. Tänään juhlitaan pyhää Patrickia.

Ihmisikäväviikko

"Joku oli heittänyt vanhat lenkkarit sähköjohdon päälle"
Scandinavian Music Group seurasi minua Amsterdamiin

Tää on ollut oikea koti-ikävän viikko. Tai itseasiassa koti-ikävä on tunteelle aivan väärä sana, koska ei mulla konkreettista kotia ole ikävä. Mulla on ollut ihmisikäväviikko. Mainio veljeni täytti vuosia. Hurraa huutoja ja ilotulituksia sille. Älypuhelittoman älypuhelimeni ainoa hyödyllinen sovellus Whatsapp pitää meidät yhteisillä linjoilla yötä päivää, joka saattaa joskus johtaa tunteeseen, että jään juuri nyt paitsi jostain. Harmittelin kovasti, etten voinut juhlia yhdessä muiden kanssa, mutta valitettavasti kun on jossainmuualla ei voi olla toisaalla yhtä aikaa. Maanantaina Hollantiin lensivät Oulun hemaisevimmat baarimikottaret tuoden jopa kultaa, pyhää savua ja mirhamia paremmat lahjukset, nimittäin RUISLEIPÄÄ. Jo leivän tuoksu oli omiaan vetämään jalat alta. Tuttu maku helpotti kakun menetysfiilistä, mutta muistutti kuinka säälittävä yritys hollantilainen leipä on. Kohta kaksi pussillista on kadonnut parempiin suihin ja allekirjoittanut kiittää ja kumartaa. (Huom! Kaksi pussillista (9x2) seitsemässä päivässä) Oli ihana jutustella ouluksi ja kiertää Amsterdamia ihan yhtä turistina kuin kaupunkilomalaiset konsanaan. Puheenaiheet totta kai pyörivät tuttujen kuulumisissa ja nelifemman menoissa, joka toi mieleen tietynlaisen haikeuden. Mutta en missään nimessä sano, että työntekoa olisi ikävä. Kunhan huomioin, että elämäni on ihan mukavaa myös pari tuhatta kilometriä pohjoisempanakin. (Puhuin myös tällä viikolla puhelimessa siskon viisvuotiaan ipanan kanssa ja kaikki jotka on joskus puhuneet rakkaan viisvuotiaan kanssa puhelimessa tietää, ettei sen puhelun jälkeen voi olla muuta kuin koti-ikävä <3)

Amsterdam pyysi mua harkitsemaan uudemman kerran jos sittenkin tykkäisin siitä

Perjantaina vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Myöhäiset naistenpäivä toivotukset kaikille mainioille naisille ja tasa-arvon puolustajille ja kaikille ihmisille muutenkin kivaa päivää! Utrechtissä järjestettiin naistenpäiväsaattue ja kohtalaisen mielenkiintoinen naistenpäivätilaisuus perjantai-iltana. Oletin saattuen olevan hiljainen kynttiläkulkue (kuten huhu kiersi kaduilla) mutta saavuinkin kovin mielenosoitushenkiseen tilanteeseen, joka ei sitten ihan kuitenkaan saavuttanut mielenosoituksen kiihkeyttä ja äänekkyyttä, ja olikin lopulta osaksi hämmentynyt hiljaisesti käyvä kylttikulkue ja äänekäs mielenosoitus. Ihan hyvä yritys kuitenkin ja oli ihan mielenkiintoista olla mukana. (Ilmeisesti paikallinen feministijärjestö on hyvin aktiivinen, jota en ihmittele laadukkaan sukupuolitutkimuksen laitoksen vuoksi.) Mutta kuvat kertonevat enemmän. Meille oli tehty valmiiksi kylttejä:

Tasa-arvoisuussoturit Tina ja Cecilia

Loppukevennyksenä mainittakoon, että viimo viikko oli sairaan lämmin ja nautiskelin niin auringosta kuin lämmöstäkin täysin siemauksin. Tiistaina oli niin kuuma, että otettiin aurinkoa mekot päällä meitsin takapihalla ja nautiskeltiin virkistävästä tuulenvireestä. Lopulta auringossa tuli niin kuuma, että teki mieli repiä kaikki vaatteet päältään. Valitettavasti ei oltu ainoita, jota olivat jalkautuneet kampuksen luontoon, vaan lähinnä jokainen opiskelija tuntui lintsanneen tuona päivänä luennoiltaa. Nyt on hieman viileämpää taas, mutta kesän tuloa ei voi estää. Näin ensimmäisen (ensimmäiset) kukkasetkin viime viikolla!

Hollantilainen kukka

Kulttuuria, kulttuuria

Niin monta syytä nauttia Utrechtistä. Perjantaina päätettiin kohtalaisen raskas opiskeluviikko ja kaivattiin kaikki jotain aivan muuta tekemistä. Tänä viikonloppuna Utrechtissä järjestettiin Cafe Theater Festival, eli teatteri jalkautui kahviloihin ja baareihin. Kaikki esitykset oli tietenkin hollanniksi, mutta päätettiin mennä suoraan asiaan ja yrittää seurata edes yhtä esitystä. Päädyttiin vaeltamaan ympäri keskustaa ravintolasta toiseen ja katsomaan kolme eri teatteriesitystä täyteen pakatuissa kuppiloissa. Aivan mahtava kokemus! Kielestä huolimatta kahdesta ensimmäisestä esityksestä ymmärsin kaiken olennaisen. Kolmannen kohdalla keskittymiskyky herpaantui eikä riittänyt enää ymmärrystä näyttelijöiden parisuhdedraamalle, joten keskityin oluen maisteluun. Perjantaina näin siis hollantilaisia miehiä hyppimässä pöydillä ja pohtimassa miehuuttaan, pariskunnan kuvaelmassa mustasukkaisuudesta ja kateudesta, sekä hämärän kuvauksen parisuhteen alusta loppuun, mutta kuten sanoin, en ollut ihan kärryillä. Oli kuitenkin kiva nähdä, kuinka paljon ihmisiä teatteri kiinnosti, ja kuinka helposti lähestyttäväksi se oli tehty. Ehdottomasti paras tapa unohtaa kouluhommat.

Lauantaina käytiin vierailulla ex-utrechtiläisten Linen ja Marin luona Haarlemissa. Haarlem ei ole mitenkään kauhean erityinen, mutta pikkuruisuudessaan suloinen. Keskellä kaupunkia kohoaa suunnattomia tuulimyllyjä (windmol, opin eilen) ja tyttöjen kertoman mukaan viikolla on onnekas, jos löytää pubin, jossa istuskella. Kaupunki, joka sijaitsee 15 minuuttia Amsterdamista, siis lähettää nuorinsonsa isompiin ympyröihin bailaamaan ja tekemään typeryyksiä ja pitää omat katunsa enemmän tai vähemmän vapaana coffee shopeista ja juopoista. Well played Haarlem! Matkalla kotiin vaihdettiin junaa Amsterdamissa ja päätettiin antaa sille kahden kaljan mahdollisuus, kun myöhästyttiin junasta. Perinteisen turistiälämölön keskeltä bongasin pikkuriikkisen viski- ja liköörituvan, jonka ovi ja ikkunat oli kuin tontun mökissä. Jotenkin kummassa tämä perihollantilainen tönö oli säästynyt turistibaarien keskellä yliampuvalta turistien kosinnalta. Oli todella mukava istua rauhasa hetki ja ihailla omistajan keräämää krääsää seinillä ja likööripulloja hyllyssä. Amsterdamin yössä  asialleen omistautunut likööripappa näytti vihaavan noin jokaista turistia paitsi kahta hiljaista vaihtarityttöä, jotka hörisi baarin nurkassa. Miehen viesti oli selkeä: Een dranck - bitter of soet - geeft vorlijkheidt en moedt. Juoma - kirpeä tai makea - tuo onnellisuutta ja rohkeutta. Mutta vain yksi juoma, ei sankollinen.