Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan

Utrechtissä tuulee. Hollannissa tuulee aina, onhan tämä tuulimyllyjen ja laakeiden peltojen maa, mutta nyt täällä tuulee erityispaljon. Ja jos Hollannissa tuulee erityispaljon, se tarkoittaa aikamoista viimaa. Pihalla 2 astetta lämmintä, muuttuu luita kalvavaksi -15 asteeksi. Hollannissa myös pyöräillään aina. Tämä on todella ihastuttava yhdistelmä: tuuli ja pyöräily. Oululaisena olen tietenkin tottunut ainaiseen vastatuuleen (merenrannalla kun ollaan tuulella on tapana kääntyä iltaan mennessä varmistamaan suurin kärsimys), mutta tuulipyöräily täällä on jotain ennen kuulumatonta. Jos tuuli on myötämielinen, puskee vinkka keskustaan kaksinkertaisella nopeudella, jos olet valinnut pyöräilyn vastatuuleen, ei ole toivoa. Piirsin demonstratiivisen kuvan minusta keltaisella pikkumenopelilläni kukat tuulessa hulmuamassa. 

Ensimmäinen hahmo: Minä kääntyessäni mutkasta suoraan tuulitunneliin
Toinen hahmo: Minä seuraavat 4 kilometriä

Tällaista tällä viikolla. Yksikään hikipisara ei ole säästynyt! Oikea pakaralihas krampissa tahkoten oon viilettänyt viime viikon, kun pyörän vasen poljin hajoaa hitaasti mutta varmasti. Mutta tämä ei suinkaan ole syy jäädä kotiin tai jättäytyä pyöräilemästä. Viime viikolla olen muun muassa tehnyt hukkareissun tanssitunnille ja muita aktiviteetteja tuossa 40 km/h viimassa. Varsin kehittävää, sanoisin.

Keskiviikkona alkoivat Hollannin Animaatio festarit (Holland Animated Film Festival), joilla kävin tsekkaileen enemmän tai vähemmän hyviä lyhkäreitä (aika pelottavia lyhkäreitä oli Amsterdamin metrosta, jaiks) sekä elämäkerrallisen animaation Graham Chapmanista The Liar's autography: The untrue story of Monty Python's Graham Chapman (tsekkaa täältä) Jälkimmäinen oli mitä mainioin, koskettavin ja viihdyttävin kuvaus mainiosta hahmosta kaikille Monty Python faneille (ja miksei muillekin, jotka yleisesti nauttii animoiduista elokuvista ja aika suorasukaisesta kerronnasta) Erityisen huipun elokuvasta teki kertoja, joka oli itse Graham Chapman, tai sen haamu äänikirjoista. Elokuva pohjautuu tyypin itse kirjoittamaan elämäkertaan Liar's autography, jonka se on myös lukenut äänikirjaksi. Mikä voisi olla parempaa.

Lauantaina käytiin baletissa (Ensimmäistä kertaa ikinä) katsomassa Romeo and Juliet. Olihan se dramaattista. 14-vuotias Juliet meni ihan sekaisin rakkaudesta ja viikkoa vaille 18-vuotias Romeo salaisesta hääyöstä. Oli tosi rankkaa välillä pitää pokkaa, sillä vaikka musiikki, lavastus, puvustus ja tanssi itsessään on aivan ensiluokkaista ja mahtavaa, niin onhan se nyt aika korni ja hulvaton tarina. Tai ehkä lisään vain oman huumoriannokseni sinne minne se ei kuulu. Joka tapauksessa nähtiin siis pinkeitä peppuja, hikisiä rintalihaksia ja sorioita tanssijattaria. Miesballeristit vei kyllä voiton: ne vaan hyppää ihan hillittömän korkeelle.

Halaisin lähteä pääsiäislomalle Kölniin, mutta sitä ennen pitäisi valmistella 3000 sanainen essee. Haaste, mutta ei mahdoton sellainen. Katsotaan miten käy, kun kirjoitan Prinsessa ja sammakko -animaatiosta ihan vakavissani postcolonial theory -kurssille.

Loppukevennyksenä klipsi Graham Chapmania, joka ei sitten kuitenkaan onnistu saavuttamaan elokuvan mahtavuutta, mutta niinkai se usein on ettei yhdessä kohtauksessa voi kertoa kaikkea. Mutta, tämä soikoon sinunkin korvissasi.