Ihmisikäväviikko

"Joku oli heittänyt vanhat lenkkarit sähköjohdon päälle"
Scandinavian Music Group seurasi minua Amsterdamiin

Tää on ollut oikea koti-ikävän viikko. Tai itseasiassa koti-ikävä on tunteelle aivan väärä sana, koska ei mulla konkreettista kotia ole ikävä. Mulla on ollut ihmisikäväviikko. Mainio veljeni täytti vuosia. Hurraa huutoja ja ilotulituksia sille. Älypuhelittoman älypuhelimeni ainoa hyödyllinen sovellus Whatsapp pitää meidät yhteisillä linjoilla yötä päivää, joka saattaa joskus johtaa tunteeseen, että jään juuri nyt paitsi jostain. Harmittelin kovasti, etten voinut juhlia yhdessä muiden kanssa, mutta valitettavasti kun on jossainmuualla ei voi olla toisaalla yhtä aikaa. Maanantaina Hollantiin lensivät Oulun hemaisevimmat baarimikottaret tuoden jopa kultaa, pyhää savua ja mirhamia paremmat lahjukset, nimittäin RUISLEIPÄÄ. Jo leivän tuoksu oli omiaan vetämään jalat alta. Tuttu maku helpotti kakun menetysfiilistä, mutta muistutti kuinka säälittävä yritys hollantilainen leipä on. Kohta kaksi pussillista on kadonnut parempiin suihin ja allekirjoittanut kiittää ja kumartaa. (Huom! Kaksi pussillista (9x2) seitsemässä päivässä) Oli ihana jutustella ouluksi ja kiertää Amsterdamia ihan yhtä turistina kuin kaupunkilomalaiset konsanaan. Puheenaiheet totta kai pyörivät tuttujen kuulumisissa ja nelifemman menoissa, joka toi mieleen tietynlaisen haikeuden. Mutta en missään nimessä sano, että työntekoa olisi ikävä. Kunhan huomioin, että elämäni on ihan mukavaa myös pari tuhatta kilometriä pohjoisempanakin. (Puhuin myös tällä viikolla puhelimessa siskon viisvuotiaan ipanan kanssa ja kaikki jotka on joskus puhuneet rakkaan viisvuotiaan kanssa puhelimessa tietää, ettei sen puhelun jälkeen voi olla muuta kuin koti-ikävä <3)

Amsterdam pyysi mua harkitsemaan uudemman kerran jos sittenkin tykkäisin siitä

Perjantaina vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Myöhäiset naistenpäivä toivotukset kaikille mainioille naisille ja tasa-arvon puolustajille ja kaikille ihmisille muutenkin kivaa päivää! Utrechtissä järjestettiin naistenpäiväsaattue ja kohtalaisen mielenkiintoinen naistenpäivätilaisuus perjantai-iltana. Oletin saattuen olevan hiljainen kynttiläkulkue (kuten huhu kiersi kaduilla) mutta saavuinkin kovin mielenosoitushenkiseen tilanteeseen, joka ei sitten ihan kuitenkaan saavuttanut mielenosoituksen kiihkeyttä ja äänekkyyttä, ja olikin lopulta osaksi hämmentynyt hiljaisesti käyvä kylttikulkue ja äänekäs mielenosoitus. Ihan hyvä yritys kuitenkin ja oli ihan mielenkiintoista olla mukana. (Ilmeisesti paikallinen feministijärjestö on hyvin aktiivinen, jota en ihmittele laadukkaan sukupuolitutkimuksen laitoksen vuoksi.) Mutta kuvat kertonevat enemmän. Meille oli tehty valmiiksi kylttejä:

Tasa-arvoisuussoturit Tina ja Cecilia

Loppukevennyksenä mainittakoon, että viimo viikko oli sairaan lämmin ja nautiskelin niin auringosta kuin lämmöstäkin täysin siemauksin. Tiistaina oli niin kuuma, että otettiin aurinkoa mekot päällä meitsin takapihalla ja nautiskeltiin virkistävästä tuulenvireestä. Lopulta auringossa tuli niin kuuma, että teki mieli repiä kaikki vaatteet päältään. Valitettavasti ei oltu ainoita, jota olivat jalkautuneet kampuksen luontoon, vaan lähinnä jokainen opiskelija tuntui lintsanneen tuona päivänä luennoiltaa. Nyt on hieman viileämpää taas, mutta kesän tuloa ei voi estää. Näin ensimmäisen (ensimmäiset) kukkasetkin viime viikolla!

Hollantilainen kukka