Kulttuuria, kulttuuria

Niin monta syytä nauttia Utrechtistä. Perjantaina päätettiin kohtalaisen raskas opiskeluviikko ja kaivattiin kaikki jotain aivan muuta tekemistä. Tänä viikonloppuna Utrechtissä järjestettiin Cafe Theater Festival, eli teatteri jalkautui kahviloihin ja baareihin. Kaikki esitykset oli tietenkin hollanniksi, mutta päätettiin mennä suoraan asiaan ja yrittää seurata edes yhtä esitystä. Päädyttiin vaeltamaan ympäri keskustaa ravintolasta toiseen ja katsomaan kolme eri teatteriesitystä täyteen pakatuissa kuppiloissa. Aivan mahtava kokemus! Kielestä huolimatta kahdesta ensimmäisestä esityksestä ymmärsin kaiken olennaisen. Kolmannen kohdalla keskittymiskyky herpaantui eikä riittänyt enää ymmärrystä näyttelijöiden parisuhdedraamalle, joten keskityin oluen maisteluun. Perjantaina näin siis hollantilaisia miehiä hyppimässä pöydillä ja pohtimassa miehuuttaan, pariskunnan kuvaelmassa mustasukkaisuudesta ja kateudesta, sekä hämärän kuvauksen parisuhteen alusta loppuun, mutta kuten sanoin, en ollut ihan kärryillä. Oli kuitenkin kiva nähdä, kuinka paljon ihmisiä teatteri kiinnosti, ja kuinka helposti lähestyttäväksi se oli tehty. Ehdottomasti paras tapa unohtaa kouluhommat.

Lauantaina käytiin vierailulla ex-utrechtiläisten Linen ja Marin luona Haarlemissa. Haarlem ei ole mitenkään kauhean erityinen, mutta pikkuruisuudessaan suloinen. Keskellä kaupunkia kohoaa suunnattomia tuulimyllyjä (windmol, opin eilen) ja tyttöjen kertoman mukaan viikolla on onnekas, jos löytää pubin, jossa istuskella. Kaupunki, joka sijaitsee 15 minuuttia Amsterdamista, siis lähettää nuorinsonsa isompiin ympyröihin bailaamaan ja tekemään typeryyksiä ja pitää omat katunsa enemmän tai vähemmän vapaana coffee shopeista ja juopoista. Well played Haarlem! Matkalla kotiin vaihdettiin junaa Amsterdamissa ja päätettiin antaa sille kahden kaljan mahdollisuus, kun myöhästyttiin junasta. Perinteisen turistiälämölön keskeltä bongasin pikkuriikkisen viski- ja liköörituvan, jonka ovi ja ikkunat oli kuin tontun mökissä. Jotenkin kummassa tämä perihollantilainen tönö oli säästynyt turistibaarien keskellä yliampuvalta turistien kosinnalta. Oli todella mukava istua rauhasa hetki ja ihailla omistajan keräämää krääsää seinillä ja likööripulloja hyllyssä. Amsterdamin yössä  asialleen omistautunut likööripappa näytti vihaavan noin jokaista turistia paitsi kahta hiljaista vaihtarityttöä, jotka hörisi baarin nurkassa. Miehen viesti oli selkeä: Een dranck - bitter of soet - geeft vorlijkheidt en moedt. Juoma - kirpeä tai makea - tuo onnellisuutta ja rohkeutta. Mutta vain yksi juoma, ei sankollinen.