Rotterdam

Tein reissun Rotterdamiin mielessäni vain yksi asia: sauna. Tarkemmin sanottuna hirsisauna Rotterdamin keskustassa hiljaisella takapihalla pimeydessä, jossa puiden lehdet suhisee ja voi kuvitella viereen järven. Tehtiin siis toisen suomalaisen kanssa retki Rotterdamiin lauantaina, koska et keksitty parempaa palkintoa itsellemme pitkän viikon päätteeksi. Rotterdam on Hollannin toiseksi suurin kaupunki ja henkilökohtaisesti sanoisin, että päihittää suurimman kaupungin mennen tullen. Rotterdam on tuhoutunut lähes täysin maailman sodan aikaan (vähän Rovaniemen hengessä, mutta jälleenrakennuksessa ei ole ollut mitään Rovaniemihenkistä), ja on siis muihin hollantilaisiin kaupunkeihin verrattuna todella moderni. Rotterdam on myös Hollannin monikulttuurisin, josta jotain kertoo se, että mestan pormestari on muslimi (joka on aika iso asia tähän maailman aikaan Hollannissa.) Rotterdam on rauhallinen, taiteentäyteinen ja monikulttuurinen, mitä muuta voisi pyytää. Kun kävelee Rotterdamin kaduilla ei voi välttyä taide-elämyksiltä, sillä jokaisen kadunkulmaan, puistoon ja talon seinään on taiteiltu jos minkälaisia veistoksia ja maalauksia. Vierailtiin myös Rotterdamin Kiasmassa: Kunshalissa. Yli kolme neliökilometriä nykytaidetta (muotia, muotoilua, maalauksia) voi saada päänpyörälle, mutta paikka on kokemisen arvoinen. Tällä kertaa esillä Jean Paul Gaultierin todella vaikuttava näyttely (oli hienoja Madonna-pukuja!) ja sitte jotain muuta, mut ei sillä ollut enää väliä Gaultierin jälkeen.

Gaultierin hymisevät mallinuket

Rotterdam tarjosi 'parastaan' kummallisessa Surinamilaisessa kuppilassa, jossa käytiin syömässä päivän päätteeksi. Ruoka näytti vähintäänkin epäilyttävältä, mutta maistui lopulta perussuomalaiselta perunalta ja ruskeakastikkeelta. Niin se taitaa suomlainenkin ruoka epäilyttävältä näyttää. Makuelämyksestä ei voi puhua, mutta maha tuli täyteen perunaa ja oli jotenkin kummallisen suomalainen olo läpi koko ruokailun.

Rotterdamiin lähdettiin siis koska siellä sijaitsee suomlainen merimieskirkko, jolla on SAUNA omalla takapihallaan. Merimieskirkko myös ylläpitää ilmeisesti luterilaisia perinteitä Hollannissa, sillä kun mentiin sinne päivällä, joku juuri juhli lapsensa kastajaisia siellä. Kahvilasta sai Presidenttikahvia (pelkkää kahvia, joka ei maistu vedeltä! Ihme on tapahtunut!) ja rahkapullaa, kaupassa myytiin mämmiä, Oululaista reissumiestä ja Fazeria. Kokemus oli hämmentävä kaikinpuolin: kirkko, hirveästi ihmisiä, jotka puhuu suomea ympärillä, suomalaishenkisesti nihkeää palvelua ja lopulta sauna - ihan oikea sauna. Pitkän tauon jälkeen 90 asteinen kokemus oli aika heviä settiä, mutta kyllä siellä puoli tuntia jaksoi olla. Oli ihanaa istuksia hirsisaunan ulkopuolella Rotterdamin yössä. Elämä oli täydellistä juuri sillä hetkellä. (Ja kyllä, piti tulla tänne asti olemaan alasti saunassa ja mielissään siitä..)

Leena oli mielissään

Hiippailin ympäri keskustaa terrorisoimassa taideteoksia - ketään ei tuntunu haittaavan
Minä ja mies

Kotiinpaluumatka muuttui todelliseksi seikkailuksi, kun Utrechtin asemalla epäiltiin pommiuhkaa. Seisoskeltiin Rotterdamin (kylmällä) öisellä asemalla yhdessä muiden ihmisten kanssa sormisuussa. En mä oo koskaan yrittäny mennä juna-asemalle, jossa on pommiuhka. Miten sinne pääsee? No, onneksemme tämä on ilmeisesti joka päiväistä näillä kulmilla, ja tilanne ratkaistiin pyörittämällä meitä ympäri Hollantia junalla ("Menkää tuohon junaan ja jääkää Scipholilla pois ja sitte meette Utrechtin junaan"), kunnes tilanne ratkesi (väärä hälytys, ei pommia) Palattiin kotiin 2,5 tunnin matkaamisen jälkeen (normaalisti Rotterdam-Utrecht 40 minuuttia). Jännitystä oli kerrassaan paljon, mutta onneksi ollaan kasvettu Kirkan biisien kera, joten laulu luisti  rennosti kunnes alkoi väsyttää ja ärsyttää.

Asemalla ollaan vaan ja hengaillaan

Yleisesti ottaen oli mainiota käydä Rotterdamissa. Tänään juhlitaan pyhää Patrickia.