Yllärisynttärihommia

Taas yksi vuosi pyörähti ympäri ja pitäs taas opetella sanoon oikein, kuinka vanha on hollanniksi. Synttärit sujuivat leppoisasti yllätysten ja sairastamisen lomassa. Koko viikon on ollut vähän nuhaköhöä ilmassa, mutta totta kai se iski vuoden maagisimpana päivänä oikeasti päälle. Tämähän ei hidasta kokenutta juhlijaa, nessut messiin ja suunnitelmia toteuttamaan!

Torstaiksi oli ostettu jo kuukausi sitten liput Allan Stonen keikalle, joten sitä ei tietenkään voinut missata. Keikka oli aivan uskomattoman mahtava: artisti oli ihan tulessa (tai "Allan Stone was stoned" heeheehee) ja tyypin bändi jotain mieltäräjäyttävää. Ilta oli mainio ja nauruntäyteinen. Päivällä valmistettiin kahden viikon takaisia kauniin mielen tuotoksia: stroopwafel-juustokakkusia. Ohjeen löysin täältä.

Jumalainen makuyhdistelmä: juustokakku ja stroopwafel

Tämä juhlinta olisi riittänyt allekirjoittaneelle vallan mainiosta, varsinkin kun rakkautta tuli myös puhelinlankoja ja paketteja pitkin Suomesta asti, mutta Utrechtin yhdyskunnallamme oli muita suunnitelmia pääni menoksi. Todella pitkä on tarina, kuinka hyvä uskoista tyttöä vedätettiin koko päivä, kuinka meinasin jäädä kotiin, kuinka kuitenkin päätin lähteä kovin epätoivoiselta kuulostaneen puhelun jälkeen keskustaan ja kuinka lopulta kävelin entiseen keittiööni Kruisstraatilla ja kohtasin kaikki parhaat tyypit näiltä huudeilta huutamassa: YLLÄTYS! Mulle ei ole koskaan järjestetty mitään näin yllätyksellisesti, joten järkytys oli myös sen mukainen ja hymy korvissa loppu illan. Elämä osaa olla yllätyksiä täynnä ja siitä pitää olla vain kiitollinen.

Huippu hyvää suklaakakkua

Illan aikana musisoitiin Uusi-Seelanti-Suomi-tiimillä ja skriivailtiin tuleva hittibiisi. On varsin olennainen kysymys, kuinka viisu, jonka teeman tuli olla eukonkanto, päätyi kertomaan miehestä, joka haluaa tappaa tyttöystävänsä kirveellä. Vastaus on kuitenkin ilmeinen: suomalainen melankolia. Pohjustan väitteeni Samuli Putron lyriikoilla: "Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta / lokinpaskat/ ja suomalaista melankoliaa/ Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa/ levinnäisyysalueina Itä-Suomi, Lappi, Länsirannikko ja Pohjanmaa" Että mitäpä muuta voi olettaa kolmelta suomalaiselta ja kitaraa rämpyttävältä uusi-seelantilaiselta, jolla ei ole mitään käsitystä tarinan kulusta.

Muutoin olen maannut kuumeessa ja odotellut parempia aikoja kirjoittaa esseitä ja lukea luentoja varten. Täällä opiskelu tuntuu niin paljon intensiivisemmältä kuin Suomessa, kun omista intensiivisen opiskelun ajoista alkaa olla kaksi vuotta. Täällä ei muuten paljon parane sairastaa, kun jää niin roimasti jälkeen, ettei auta enää akateeminen vehkeily tai rukoukset lisäajasta. Niinpä itsekin olen noussut tänään vuoteestani kirjoittamaan esseetä. Tasapainoksi kaikelle kivalle pitää vähän uhrata aivojaan nationalismin hyvien ja huonojen puolien puntaroinnille.