Mijn nieuwe kamer in De Uithof

Muutin kolmannen kerran kolmen kuukauden sisään. Jälleen kerran muutto oli kovin rankka - sekä henkisesti että fyysisesti. Keskustan asunnosta piti poistua palauttamaan avaimet torstaiaamuna puoli kymmeneen mennessä, mutta uuteen asuntoon pääsi vasta neljältä. Jännitysmomenttina piti ratkaista, missä omia kamoja voisi säilöä viimeisen kielikurssipäivän ajan. Lopulta saatiin armahdus paikalliselta opiskelija-asuntosäätiöltä, joka lupasi katsoa laukkujen perään päivän ajan. Mutta totta kai myös tämä käänne tuotti hieman omanlaisiaa ongelmia, kun tajuttiin toimiston sijaitsevan kampuksella, jonne ei ole ihan yksinkertaistaisinta kuljettaa omia kasseja ja nyssyköitä, ja aikaa siirtymiseen oli tunti, sillä toimisto aukesi vasta puoli yhdeksältä. Niinpä kaikki tavarat oli pakko muuttaa yhdeltä istumalta.

Ja tavaraa oli _paljon_ Muutettiin Kruisstraatilta kolmestaan, jokaisella neljä kassia mukana. Päätettiin paniikissa ottaa taksi. Ensimmäinen taksi ajoi paikalle aamuruuhkan takia todella liian myöhään meidän aikatauluun nähden, katsoi laukkuja, laski ne ja totesi, ettei aja meitä minnekään. Luovuttaja kuski kuvassa oikealla.

Saatiin lopulta pakattua saksofonit, tyynyt, matkalaukut ja rinkat farmari VOLVOON (voi aina luottaa) Ihana taksikuski jutteli mukavia englantia ja hollantia iloisesti sekoittaen, ja oli kovin onnellinen kun sai vastauksen hollanniksi. Kuten aina, lopussa kaikki on hyvin. Raahattiin koulupäivän jälkeen tavaroita yhdessö toistemme koteihin ja iloittiin toistemme puolesta mukavista huoneistamme. (Hollanti tosin yritti pistää kapuloita rattaisiin puskemalla pyöriäheittelevää myrskytuulta päin näköä.. mutta pikkujuttuja tommoset.)

Näkymä jumalattoman korkean opiskelija-asuntolan 15. kerroksesta mun konteille. Ollaan landella.

Piti vähän sisustaa, jotta olis kotoisampaa.
Hollannista kerätyt kortit tuo paljon iloa.

Kielikurssi loppui siis tosiaan torstaina. Viimeiset päivät oli tosi mukavia, kun erinäisten kokeiden avulla sai testata omaa kielitaitoaan. (Helppo) testi meni heittämällä läpi, eli kielioppi on hallussa. Kuuntelu oli hankalampaa, mutta siinäkään en hullua kurjempi ole, ja olin aika iloinen huomatessani kuinka paljon kielen kuuntelu on neljässä viikossa kehittynyt. Puheen tuottaminen oli mallikasta, ja olen todella ylpeä itsestäni. Musta tuntuu, että tän takia hollantia on alkanu käyttään enemmän ja enemmän hoitaessaan asioita. All in all, kielikurssi oli todellakin kokemisen arvoinen. Sen ansiosta en ole kulttuurisesti ihan pihalla, voin luottaa itseeni , että hädän hetkellä osaan ja voin pyytää apua hollanniksi ja sain aikaa totutella meininkeihin kuukauden ennen varsinaisia opintoja. Kävi hieman eilen sääliksi vaihtareita, jotka saapu eilen ja tuli vaihtareiden Meet&Greet -tapahtumaan silmät suurina ja aika eksyneen näkösinä. Mitä tärkeintä tapasin ihan mahtavia ihmisiä kurssilla. En odottanut löytäväni näin samanhenkisiä ja mielenkiintosia tyyppejä näin äkkiä.

Siinä yhet mahtavista hemmoista taustanaan maailman rumin talo kampuksella.

Loppukevennyksenä Scouter kan -kuva:
Kuinka kuljettaa Heinekenia päivälliskutsuille, kun Kånken on täysi?