Dank je wel, Utrecht

Huomenna on aika jatkaa matkaa. Kuinka paljon on tullutkaan seikkailtua taas! Nyt kuitenkin ehtii hetkisen istahtaa ja huokaista. Tunteita on hankala laittaa sanoiksi, joten en edes yritä: on ihanaa palata ja kamalaa lähteä. Jälleen kerran koti on pistetty pakettiin ja kämppä on ankea. Ulkonakin on harmaata. Tähän päivään asti pystyin olemaan ajattelematta koko asiaa, kun kuljailtiin Pariisissa ja Johanna oli tuli heti lennosta kylään, mutta tänään oli pakko ryhdistäytyä. Voi elämä, että oli hyvä kokemus asua Hollannissa. Olen todella kiitollinen kaikista kokemuksista, kohtaamisista, ystävistä ja stroopwafeleista.

Haaremilukko rakkauslukkosillalla

Viime viikolla Pariisi paljasti kyntensä ja jalat käveltiin ruville ja mihin lie tulehdustiloihin. Kaikki pakolliset raahdustettiin läpi, mutta niiden lisäksi myös niin paljon ihanaa yhdessä naureskelua, Salvador Dalia ja metroilua. Ihan mukava mesta, paljon nykytaidetta jäi näkemättä, mutta perinteisten jutskujen takia en menisi takaisin. Pariisi kaipaisi vähän särmää, jota ehkä löytäisi paikallisen hulluttelijan kanssa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Louvre ei ollut ihan meikäläisen juttu, vaikka Islamilainen taide kiinnostikin.
Liikaa ja liian monimutkaisesti. En tykkää olla yksi 100 000 kävijästä muualla ku festareilla.

Mun kreisit frendit Pariisissa

Leena nojailee vinoon Eifeliin

Juhannus vietettiin ihanassa pariisilaisasunnossa, joka oli yhdistelmä antiikkia, kasaria ja täytettyjä eläimiä. Kieroa, eikö? Mesta tuoksui mökille ja sisäpihalta tuli sisälle kosteutta. Ranskalainen lisä osasi kelttiläisyyttään viettää juhannusta oikeaoppisesti. Meillä oli autenttinen mökkifiilis, hyvää ruokaa ja mainiota seuraa. Tunteikkaita keskusteluja yönpimenevinä tunteina ja pienoista haikeutta ilmassa eron edessä. Täydellinen lopetus puolen vuoden kuljailulle ja hulluttelulle.

Henna ja juhannusateria

Viimeinen viikko on mennyt pikapika vauhtia Johannan kyläillessä. On ollut ihanaa, on ollut haikeaa, on ollut rentoa. Viimeisetkin esitelmät on pidetty ja Teganin ja Saran keikka vihdoinkin nähty! Elämästä on helppo nauttia, kun on ihania ihmisiä ympärillä, whatsappin päässä ja skypen ääressä. On ehkä aika mennä elämässä eteenpäin kohti uusia seikkailuja. Kiitos Utrecht, you have not seen the last of me!