Akateeminen elämä Utrechtissä on nyt korkattu alkuun. Jokaisesta tuutista kuulutetaan, kuinka paljon meidän odotetaan opiskelevan itsenäisesti ja kuinka tämä on maan paras yliopisto ja sellaisena aikoo pysyä (joten pitäkäämme varamme!) Itsenäisentyönmäärä tosiaan vaikuttaa näin alussa aika huimalta, kun jokaisella kurssilla tyrkytetään yhtä jos toista artikkelia ja kirjan pätkää luettavaksi seuraavalle luennolle. Kuitenkin kun suhteuttaa kurssien opintopistemäärän ja työmäärän, ei täällä hutkita sen enempää töitä kuin Oulussakaan. Täällä vain korostetaan tehtyä työtä ja kiirettä enemmän. Jospa siis oululaisella työmoraalilla (joka epäilyttävästi kalskahtaa kovin samalta kuin 'kuuluisa' hollantilainen työmoraali, ja samanlainen se myös varmasti on) selviäisi tästäkin urakasta.
Kurssit vaikuttaa todella mielenkiintoisilta ja samalla paluulta rakkaaseen Med-aikaan; toinen kurssi Post-colonial theories viistää läheltä useita itsellekin rakkaita teemoja (ja vieläpä samojen teoreetikkojen ja teosten avulla, joita on tullut jo aiemmin silmäiltyä), ja toinen onkin sitten jo ilmeisemmin linkittynyt omiin opintoihin - Multicultural society. Jälkimmäiseltä odotan lähinnä hollantilaista näkökulmaa teemaan, kun taas post-colonialismista odotan paljon uusia teoreetikkoja ja ihmetystä. Tänään multicultural society -kurssin luennoitsija totesi meitä kaikkia varmasti kovin huojentavasti rasismin olevan out ("Racism is out.. I mean no one wants to be called a racist").. vaikkakin ihan validi kommentti, huvitti se kovasti at the moment.
Muutamia huomioita olen ehtinyt tehdä hollantilaisesta opiskelukulttuurista: 1) Täällä ei tunneta akateemista varttia, mikä oli hyvä saada selville ennen luentojen alkua, sillä heti ensimmäisellä luennolla sain kuulla, etteivät myöhästelijät ole sinne tervetulleita, joka johdatteleekin seuraavaan huomiooni 2) Täällä luennoille ei tulla vain ajoissa, vaan ETUAJASSA. Aina. Hollantilaiset opiskelijat tapittavat tuoleissaa jopa viisi minuuttia ennen tunnin alkua, kun itse tapoihini pinttyneenä marssin sisään tasan tunnin alkaessa. Virhe! Osa luennoitsijoista saattaa jopa aloittaa ajoissa. 3) Hollantilainen arvosteluasteikko on hämmentävä. Numeroita jaetaan yhdestä kymmeneen. Saadakseen ykkösen tulee opiskelijan kirjoittaa vain nimensä paperiin, tämä numero annettaan yrityksestä (for the effort/voor de moeite), vaikkakaan en kutsuisi sitä yritykseksi, jos opiskelija saapuu paikalle, muttei kirjoita kokeessa mitään. Päästäkseen kokeen läpi tulee arvosanaksi saada 5,5, mistä hyvästä numerot yhdestä viiteen jaetaan on täysi mysteeri varmasti myös hollantilaisille itselleen. Josta päästäänkin parempiin numeroihin. Suomesta tuttua kympin tyttö ilmiötä ei hollannissa tunneta, sillä arvosanaa kymmenen ei voi saada. Kymmenen tarkoittaisi täydellistä suoritusta, ja se on siis jätetty vain jumalalle (for god/voor god) Myöskin numeroa yhdeksän on turha tavoitella, sillä se on tarkoitettu opettajan tietomäärän omaaville (for teacher/voor de meester). Tästä päästäänkin kysymykseen: mitä järkeä tässä on? Tavoiteltavaksi jäävät numerot kuudesta kahdeksaan, vaikka asteikossa on kymmenen vaihtoehtoa. Kuulostaa just siltä kuin meikä olis keksiny nää..
Hollannissa on muitakin mielenkiintosia käytäntöjä, joista yksi on hollantilaisten pankkikorttien suosiminen.. jopa siinä määrin, että yliopiston tiloissa, kahviloissa, kirjastossa, ei voi maksaa muilla menetelmillä kuin hollantilaisella kortilla. Tämä tuottaa tietynlaisia haasteita yliopistoarkeen, joten päätin anoa hollantilaista pankkitiliä eilen. Onneksi sen avaaminen oli suhteellisen vaivatonta. Mutta täytyypä sanoa, ettei kukaan ole ennen mun rahoista kieltäytynyt niinkuin yliopiston ruokalassa kävi.
Viikonloppuna lähdetään muutaman tyypin kanssa tutkimusretkelle Maastrichtiin, jossa järjestetään maan tunnetuin karnevaali. Postailen sittemmin miltä tämän maan eteläiset osat näyttää, tuntuu ja kuulostaa. Huippua päästä karnevaaleille! Samalla Utrechtissä olis ilmeisesti elämää suuremmat vaihtaripippalot, mutta taidan valita mieluummin paikallista hupia kuin vaihtarien kaupunkikierroksen.
Selostus arviointisysteemistä on mainio. Mitä järkeä tosiaan (vaikka itsekin kyllä nirsoilen kyppien jakelussa, mutta ei sitä jumalalle ole varattu)!Muista nyt sitten herätä aina ajoissa:)
VastaaPoistamamma