Mä vaan haluaisin nyt jakaa kaikkien kanssa elämäni eläimet - animal planet- suoraan Utrechtin sydämestä. Minä kuvittelin tulevani KAUPUNKIIN vaihtoon. Tyhmä kun olin luulin et täällä on metroja ja ratikoita ja kaikkea jännää, mut täällä olikin pyöriä. Ja päädyin asumaan kaupungin laitamille. Aluksi omaksi pettymyksekseni, sittemmin ilokseni.
Kaikki tunnettekin ystäväni Petterin, joka asustaa kanssani 20 minuuttia Utrechtin keskustasta itään. 30 minuuttia, jos pitää ehtiä junaan.
Nykyään lampaat määkivät takapihalla. Heräsin yöllä vähän erilaiseen naapurihäiriköintiin, lampailla oli pippalot. Mutta onhan ne maailman suloisimpia, kun niillä on karitsoja ainakin sama määrä kuin mammoja, ja ne hyppii ympäri tuota...laidunta? Olemme yhäkin keskellä kampusta.
 |
Analysoinnin jälkeen toteas, et pikkulampaat sanoo "Mää" ja isot lampaat "Bää"
Mun takapiha |
 |
Joskus ne tuijottaa eikä sano mitään ja sitte yhtäkkii määkii.
Luulis, et tyyppi tunnistaa omansa, mut ei sitten vissiin |
Mun juoksulenkkipolku kulkee Utrechtistä etelään. Muutama juoksuaskel ja ollaa kaupungin ulkopuolella. Siltä reitiltä on aina löytynyt ihmeitä, mutta erityisesti nyt keväällä kaikki on aivan erityisihmeellistä. Mulla tulee ikävä tätä reittiä. On vähän eri asia katsella ankeita mäntyjä Oulussa kuin lammaslehmäLINTUjoutsenMIKÄ-TUO-ONkanikaniKAURISkukkakukkakukkaPUU.
 |
| Taustalla De Uithof (kampus) edessä paikallinen laanaoja |
 |
| Lehmä |
Kaikkien juhlapyhien päälle täällä on vietetty jotain kaatuneidenmuistopäivään verrattavaa sekä vapautuspäivää - bevrijdingsdag. Bevrijdingsdagina päästiin kesän ekoille festareille ja sää suosi. Varmaan +25 lämmintä, aurinko porotti siniseltä taivaalta. Musiikki oli leppeetä ja ihmisiä paljon. Kaikilla hyvä fiilis. Välispiikit toitottivat, kuinka mukavaa oli vapautua saksalaisista. Jotenkin vähän absurdia 2000-luvulla. En voisi kuvitella jatkosodastavapautumisfestareita, jonne kerääntyis ihan hulluna porukkaa kuunteleen musaa ja hurraamaan aina kun mikkiin huudetaan: "Mahtavaa kun vapauduttiin venäläisistä!"
 |
| Ewert and the two dragons oli ihana kesäpäivän jalokivi |
Kursseista sen verran, etten olekaan enää yhtään niin varma onko tää taidehistoria mulle. Eilen opiskeltiin surrealismia neljä tuntia putkeen. Mä kestän Dalimaisen silmän leikkauksen (koska tiedän et se on tulossa), mutta kun opettaja sanoo kymmenennen kerran: "Ja tässä näette taas kuinka naisen vagina muuttuu silmäksi." On se jo vähän liikaa. Puhumattakaan 45 minuutin mykkäfilmistä papin salatuista himoista naisia kohtaan (The seashell and the clergyman). Itse asiassa kaikki tämä oli kovin mielenkiintoista, mutta kun ulkona on päälle kaksikymmentä lämmintä ja rennot kesämeiningit ei voisi vähempää kiinnostaa halusi Dali olla osa populaarikulttuuria vai ei. Suomessa yliopisto lopetetaan jo vappuna, kun ei ole edes lämmin. Täällä tahkotaan vielä kaksi kuukautta. May the force be with me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti