Kuukausi jäljellä

Hui, minne on aika rientänyt! Kuukausi Hollantia jäljellä, viisi takana. Reflektointi siitä, mitä on jäänyt käteen ja mitä ei halua muistella on tuleva, kun aika taas pyörähtää käyntiin Suomeen palattuani. Utrechtissä aika ei tunnu kulkevan kuin normaalisti, välillä huomaa kuukauden kuluneen ja se tuntuu yhdeltä todella tapahtumarikkaalta vuorokaudelta. Itselläni aika pysähtyi, kun juna nytkähti liikkeelle Oulussa viime joulukuun puolella ja sittemmin ajan kulu on liittynyt vain rahamäärien hitaaseen mutta varmaan hiipumiseen. Nyt kuitenkin aika konkretisoituu hyvästeihin ja asianhoitoon. Voi niin monta paperia ja lomaketta täytettävänä! Omaa lähtöään, paluutaan, pakkaamistaan ajattelee paljon aktiivisemmin, jos katsoo toisen lähtöä vierestä. Ensimmäinen vaihtofrendi postitetaan kotiin ensi viikolla ja seuraava lähtee kesäkuussa ihan piakoin. Täältä hyvästely on aivan erityistä hyvästelyä: se on luopumista uudesta tuttavuudesta, ystävästä mahdollisesti täysin, facebookyhteyttä lukuunottamatta. Vaihto-opiskelu on luopumisen taidetta. Mutta niin monen muiston ja kokemuksen lokerointia ja liittämistä omaan identiteettiin. Jos saisin nyt kaikilta (myös tylsiltä) kouluhommiltani keskittyä viimeiseen kuukauteen, jokaisen päivän pieneen seikkailuun, Rock am Ringiin, uuteen Neon splashiin, Pariisiin, Teganiin ja Saraan, ja näihin tyyppeihin täällä, olisin tosi mielissäni. Mutta olen tosi mielissäni muutenkin. Vaihtoelämä on makiaa.

Bongasin hääparin! Utrecht kukki kuin morsian ja syreenit tuoksuu.