Satasataropisee

Lauantain kukkamarkkinoilla oli värikästä ja hajukasta

Mikään ei ole niin intiimiä kuin kaksi ihmistä viikon kuudessatoista neliössä sadesäällä. Mutta hyvin touhukkaasti tästäkin Oulu-invaasiosta selvittiin. (Aidosta oulu-invaasiosta, mutta siitä lisää myöhemmin.) Otin siis viikon lomaa kouluhommista ja suoritin turistitoimintaa Ruutin kanssa koko viime viikon. Vierailtiin Oude-Zuilenissä ja kastuttiin täysin ihastellessamme maaseutua, lehmiä ja ihmeellistä siirtolapuutarhaa. Koettiin Zuilen slot, 1700-luvun varhaisfeministi Belle van Zuilenin koti, joka oli siis sateisen päivän ainoa suojasatama. Hienosti päätettiin leikkiä prinsessoja mekoissamme juuri sinä päivänä, kun taivas oli levällään pitkin tätä maata sateen muodossa. Ei menny niinku Strömsössä, kengissä oli vettä, bussikortti tyhjeni, goretextakin vedenpitokyky kulunut loppuun ja hanhetki meinas käydä päälle. Mutta siltikin pikkutytön sydäntä lämmitti kartanomainen linna, jonne ei edes rakastajat päässeet kyläileen, kun oli vallihauta ympärillä ja tanssiaisissaki piti vaan vihkoon kirjotella, kun ei saanut puhua.

Turistina Utrechtissä, Dom kerk tuin, Tuomion puistikko vapaasti suomennettuna

Kyräiltiin pitkin Amsterdamia ja Utrechtiä täysturisteina, vaikkakin ilman karttaa (koska meikä on nii hyvä.) Käytiin kaupunki kierroksilla, kanavakierroksilla, shoppailukierroksilla ja kahvilakierroksilla. Elämä osaa olla aika makiaa. Amsterdamista opin aika paljon enemmän, kun ei ole siellä tottunut menemään silmät ja korvat auki. Kaupungin historia on kyllä mielenkiintonen, ja onhan siellä paljon nähtävää.. kuten se Anne Frank huis, jonne jaksoin vihdoin jonottaa. Onhan se hyvä muistutus vielä tänäkin päivänä, mihin vihapuhe voi pahimmillaan johtaa. Kun Amsterdamissa kuljeksii, on karua ajatella, että kerran siellä oli erityinen juutalaisasuinalue, ja 105 000 juutalaista. Heistä 5000 palasi (kortteliin, joka oli Pohjois-Euroopan kovimman talven jälkeen revitty kasaan epätoivoisessa polttopuun metsästyksessä.) Mutta tällaisilta ajatuksilta ei voi välttyä, jos käy Anne Frankin piilopaikassa: huoneet perheen kätkössä on jätetty symbolisesti tyhjilleen kuvaamaan kaikkia niitä holokaustin uhreja, jotka eivät palanneet Amsterdamiin.

Kun sanoin, että viikko oli todellista Oulutykitystä (tai kutsuin sitä invaasioksi, mutta tykitys on kuvaavampi, tuli nimittäin aika tyrmäävästi päälle), tarkoitin myös hämmentävää kohtaamista Utrechtin kadulla ja klubilla. Oululainen Satellite Stories saapui kaupunkiin kiertueellaan ja opiskelufrendinkin bongasin kadulta päivällä ennen keikkaa. Ja pitihän se Oulun ihme nähdä! Ja olihan se hyvä! Utrechtin Tivolin peilisali villiintyi keikan alkaessa niin, että kolmannen kerroksen lattia tuntui vajoavan suoraan katutasoon ja biisien sanoituksetkin raikasivat. Illassa yhdistyi hyvät tanssirytmit ja ihanan innokkaat hollantilaiset. Aivan mahtava meno ja todella paljon onnellisia (uusia) faneja poistui paikalta keikan jälkeen. Myös me. Päivä ja ilta ja viikko olivat jotenkin ihan todella absurdeja kaikessa oululaisuudessaan. Sitä kun monesti miettii, kuinka mainiota olisi jos rakastamansa paikat voisi yhdistää yhdeksi täydelliseksi kaupungiksi, niin nyt sai kokea aika hyvin miltä se tuntuisi.

Oululaiset oululaisen bändin keikalla Utrechtissä:
Oululaisuus oli eksoottinen hitti tänä iltana!

Ja ne euroviisut! Voittoa ei tullut, mutta kisakatsomo oli kullan arvoinen menestys. Pikkuboksini oli pullollaan viisukansaa ja tunnelma katossa. Pelattiin euroviisubingoa ja juotiin sangriaa, bingopalkinnoksi salmaria ja mussuteltiin suklaakakkua. Äänestämään ei pystytty, koska prepaid-liittymät olivat äänestyksessä kiellettyjä ja Hollannin äänestyskeskus ilmeisesti kävi niin kuumana ettei meidän suomi-äänet menneet läpi edes normaaleista liittymistä. Harmi, muutenhan voitto olisi ollut taattu.

Meillä kannustettiin myös Ruotsia. Tolerantisti hurrasimme heille.

Dindongkannustajat sekä emäntä

Viisubingo oli menestys

Loppukevennyksenä Saana ja Ruuti kirpputorilla. Viikko oli ihana, oli ihanaa saada vieraita, mutta on myös ihanaa saada hetken hengähdys yksin ennen paluutaarkeen (painavien koulutöiden pariin.) Muutamat hommat pietäisi vielä jaksaa. Oli helppo hyvästellä, kun tiesi että kohta nähdään.