Kevättä ilmassa!

Nyt se iski: lämpöaalto Utrechtiin. Niinku nyrkillä päin näköä. Eilen oli kuuman kosteaa, +23 astetta ja lähes tuuletonta. Ai, että oli mukavaa. Kyllä täällä kelpaa haaremihoususillaan tepastella. Lämmön saattelemana oon taas vähän kolunnu Amsterdamia. Tällä kertaa otin uskollisen menopelini Gilbert II messiin, tuon salamannopean keltaisen kukkaissuihkarin. (Lue: mun pyörän.) Meinasi koitua kohtaloksi, kun Amsterdamin kanaalikeskus pursusi hollantilaisia lauantaishoppailijoita ja lämmöstä villiintyneitä turisteja. Siinä on kaikki katastrofin ainekset kasassa, kun kadulla suhahtelee aivan liikaa pyöriä todella nopeaa vauhtia kapitalismin ja pilven sekoittamien ihmisten keskellä. Tässä viidakossa pätee vain yksi sääntö: ÄLÄ PYSÄHDY! Ja minähän sitten pysähdyin. Aiheutin ketjukolarin - pyörien ketjukolarin. Ei menny nokat ruttuun, mutta aika ilkeitä sanoja lenteli hollanniksi. Onneksi en ymmärrä ihan kaikkea.

On the boat - Kuvien takana mainiot saksalaiset, Caro ja Doanh

Otettiin lauantain ratoksi jälleen kerran  lautta NDSMlle lounastamaan ja tutkimaan hylättyä ja uudelleen vallattua maa-alaa. Jotenkin tajusin jälleen kuinka pieni maa Hollanti on ja kuinka vähän täällä on tilaa kaikille 17 miljoonalle. Amsterdamissa ei ole tilaa kaikille sen opiskelijoille, joten entiselle satama-alueelle on rahdattu asuinkontteja, vähän niinkuin Utrechtissä. Erona tietenkin se, että meitsi asuu yliopiston takapihalla ja Amsterdamin asukit IJ-joen takana lauttamatkoista riippuvaisina. Ja mun kontti on söpömpi. Toisaalta on varmasti aika raflaavaa asua Amsterdamin suuressa taiteilijakommuunissa MTV Europen naapurissa.

Rentoilua kierrätysmateriaaleista rakennetussa kahvilassa
Tarjoilija ei koskaan saapunut.
On muuten paskaa palvelua Hollannissa nyt kun tuli puheeksi.

NDSMllä oli lauantaina musiikin ja taiteen yhdistävät festarit meneillään, joten meidän elämä sai taustamusaksi jyskyttävän elektronisen musiikin. Käytiin tsiigaileen festarimenoja skeittihallin puolelta, josta pystyi ovelasti seuraamaan festivaaleja maksamatta 30 euroa sisälle. Rentoja pikku pirpanoita siellä skeittihallissa. Mutta ei yhtää skeittitytskyä.

Pyöräjengi NDSMllä

Sunnuntaina Utrechtissä oli Culturele Zondag (yhäkin sen 300 vuotisen rauhan kunniaksi) ja kaikki Utrechtin muusikot ja tanssijat olivat jalkautuneet kaduille. Jokaisessa kadunkulmassa, aukiolla ja museossa oli jotain menoja, ja käytin helteisen päivän tanssista nautiskellen. Paras oli ehdottomasti kellomuseon hiphopnurkka, jossa tanssin keinoin käytiin läpi kellojen historiaa. Ei tulisi ekana mieleen, huh?

Kulttuurisunnuntain flamencofanit: Joe, Saana ja Pierre

Huomenna lähdetään roadtripille pohjoseen. Kohteina Hollannin pohjoiset saaret sekä lopulta Groningen ja Neon Splash party. Valkoiset vaatteeni huutavat neonvärien perään! En jaksais millään odottaa tätä päivää. Nousee varmaan kuume, kun niin kovasti odotan.

Loppukevennyksenä, minä ja rakkaani Graveyard monster

<3