NDSM werfin seikkailu

Siellä mentiin.

Voi vapaa-ajan ihanuus! Kaikki kurssityöt on paketissa ja uudet meiningit ei ala vielä kahteen viikkoon. Häpeäkseni tunnustan, että olen ensinnä omistautunut lemppari sarjojeni katseluun läppärin pieneltä ruudulta. Tämmönen toiminta ei jotenki kuulu vaihtoon. Kaikki aina olettaa, että vaihto on 24/7 actioniä, sirkustemppuja ja päälläänseisontaa. Mutta hyvin pidetty salaisuus on, että vaihto on puoli vuotta omaa aikaa.  Täysin merkityksetöntä puuhastelua omaksi iloksi. Jos ei tee mieli poistua kotoa, vaan katsella kalsarisillaan Torchwoodia koko päivä, niin sen voi tehdä, koska velvoitteita on tasan kaksi: 1) Pitää ostaa ruokaa ja syödä se, että pysyy hengissä, ja 2) Läpäistä kursseja, ettei joudu maksamaan rahoitusta takaisin yliopistolle ja KELAlle. Molempien velvoitteiden täyttämiseen olen sitoutunut motivoituneesti.

Sukellusvene IJ-joessa tervehtimässä satamaan saapujia.
Huhu kertoo, että venhoon suunniteltiin yökerhoa, joka ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Seuraava pysäkki NDSM werf

Koska olen nyt saanut armosta vapaapäiviä enemmän kuin kehtasin toivoa, olen retkeillyt pitkin kaupunkia kuin vanha papparainen konsanaan (kävelyretki kaukaisimpaan kauppaan on aivan oivallista ajanvietettä), lukenut enemmän kuin aikoihin olen ehtinyt, tuijotellut sitä Torchwoodia, ja jopa siivonnut mun siivottoman vessan (tästä olen erityisylpee!) Lauantaina retkeilin yksin Amsterdamiin, kun kaikki muut vielä uhkivat koulutöiden äärellä. Suuntasin nokan kohti turistikarttojen ulkopuolelle jäävää Amsterdam Noordia, joka osoittautui aivan mahtavaksi reissuksi! Otin ilmaisen lautan kahdensadan muun lauantaisluibarin kanssa juna-aseman tuntumasta, suuntana NDSM werf. NDSM werf on entinen satama-alue, jota koristavat hylätyt ratikkavaunut, veneet, kontit, skeittiparkit sekä lauttasataman tuntumassa vierailijat tervetulleeksi toivottava hylätty sukellusvene. Alueella toimii kaupungin tukema taiteilijakommuuni ja karun satama-alueen eri kolkkiin on heivattu oivaltavaa roskataidetta. Kävelyretki lauantaipäivän auringonpaisteessa oli vähintäänkin hämmentävä: Siinä vierivieressä puuhastelivat graffititaiteilijat uutta teostaan seinään ja hipsterit ottivat aurinkoa, jonkun laivaluiskan näköisen systeemin päällä. Pienet teiniraggarit hengaili varastotalon katolla, jonka tagatyt ovet oli avoinna ja (taas) hipsteri jannut remppas jotain sisälle. Lautta toimitti puolen tunnin välein lisää skeittareita. Sympaattisin parivaljakko oli pikkuskidi isoveljensä kanssa ilmeisesti ekaa kertaa NDSMllä skeittaamassa. Siel oli hurjan jännää. Oli ihan yhteensopimattomia parivaljakoita. Niinku Hollannissa aina.

Yhteensopimaton parivaljakko: Bambukasvusto ja NDSM werf

Alueella ei sinällään ollut mitään tekemistä näin päiväsaikaan (ilmeisesti bailausmahdollisuudet on aika rikkaat ja alueella järkätään paljon festareita), mutta kaikille itseään kunnioittaville hipeille, boheemikoille, hipstereille ja skeittareille on useampikin trendikäskahvila kivalla terdellä ja maukkaan näköisillä eväillä. Palanen kokeilemaan, kun yksin kahvilassa istuminen on vähän säälittävää, ei tullut mentyä sisälle yhteenkään. NDSM werf oli joka tapauksessa kokemisen arvoinen mesta, ihan piilotettu Wonderland turisti-Amsterdamin vieressä. Mulla on semmonen fiilis, että tykästyn Amsterdamiin kunhan vielä tutkimusretkeilen lisää.

Meikäl oli rentoa.

Täytyy sanoo viel, ku oon tämmönen, et pikkusenko pelottais ne jotku paikat illalla.. Jotenki kuumottava tommonen satama-alue, vaikka olis kuinka kansoitettu. Sitä paitsi, olis helpompaa, jos olis yhtä viilee, ku ne skeittarit, vois soluttautuu, mut meikä nyt ihan vaan yleisellä habituksella erotuin joukosta.