keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiänen ja påskmustia

Viimeaikoina on tullut opittua yhtä sun toista ryhmädynamiikan rakentumisesta ja ryhmätyöhyväksikäytöstä, lomanpuutteesta sekä hyvien aterioiden emännöinnistä. On siis ollut aika tapahtumarikas viikko, mutta kovin tylsä tarina siitä rakentuu loppuen lopuksi.

Luulin nähneeni kaikki ryhmätöiden väärinkäytökset ja niiden huippuhetket kolmen ja puolen vuoden aikana opekoulussa, mutta enpä osannut varautua tämän viikon skeidaralliin. Päädyin kirjoittamaan ryhmäesseetä kahden hollantilaisen ja yhden saksalaisen kanssa (joiden kansalaisuuksia en mainitsisi ellei se helpottaisi tämän tarinan kertomista), josta olin aluksi todella mielissään, koska tyypit vaikutti mukavilta ja rennoiltä. Ajattelin, että äkkiähän yksi essee kirjoitetaan ja otetaan mukavat asennot deadlineä odotellessa. Kumpa olisin silloin arvannut, että ryhmääni olivat luikerrelleet neiti Koti-ikävä sekä Miss Pakoilen kaikkea tekemistä keinoja kaihtamatta. Olisi helpottanut asiaan suhtautumista myöhemmin. Joka tapauksessa aloitettiin ryhmäessee viime viikolla, kohtalaisen hyvissä ajoin, ja ajateltiin jättää kirjoitustyö myöhemmäksi (loma!) Kiva ajatus, mutta ryhmässämme sattui olemaan saksalainen, jolle tuli yhtäkkiä niin ylitsepääsemätön koti-ikävä, että se viittä päivää ennen lähtöään ilmoittaa menevänsä kotiin viikoksi (kaksi viikkoa ennen varsinaista lomaa!). No, eihän meillä muilla suinkaan elämää ja pääsiäissuunnitelmia ollut! (Tai jos olikin niin meidän saksalaisella oli koti-ikävä, eli essee pakettiin viidessä päivässä, joista kolme olisi tullut vietettyä jalat pöydällä takakenossa.) Eikä siinä vielä kaikki! Oli mahtavaa huomata, kuinka esseen voi kirjoittaa neljän hengen ryhmässä kahdestaan, kun ryhmän koti-ikävä ei saavu koskaan paikalle ja hollantilainen II keksii tekosyyn jos toisenkin pakoillakseen työtä. Tästä voi ehkä päätellä, että olen kevyesti pissed off. Luulin nähneeni kaiken, kun esseen osa oli käännetty Google Translatella puolasta englanniksi, mutta se esseen osa oli sentään kirjoitetty edes puolaksi! Huhhuh. Onneksi tämä jakso päättyy viikon kuluttua ja pääse eroon koti-ikävämuijasta lopullisesti. Ellei se sitten päätä jäädä Itä-Saksaan lopullisesti, koska se on niin mahtava paikka. Pidetään yllä varmaan toisen hollantilaisen kanssa tukiryhmää hyväksikäytetyille ryhmäläisille kurssin jälkeenkin.. yhteinen vihollinen yhdistää.

Pääsiäisen mutakakku - olen jäänyt koukkuun sokeriin


Onneksi pääsiäinen ei mennyt ihan hukkaan, sillä järjestin ihka oikeet päivälliskutsut perjantaina (en ole ihan varma onko ihan oikein nauttia hyvästä ruuasta pitkäperjantaina, mutta oonki aina ollu vähän erikoinen) ja yllätin itsenikin tekemällä täydellistä ruokaa. Mun pieni huone muuttui isoksi ruokapöydäksi ja juttua riitti pitkälle yöhön. Se ei ollut yhtään huonompi tapa viettää pääsiäistä. Paikalle sattui kolme suomalaista, joka johti muun muassa IRC-gallerian muisteluun, suomalaisen muodin puintiin, Johanna Tukiaiseen sekä 90-luvun muistoihin. Nyt maailmassa on ainakin yksi berliiniläinen, jonka mielikuvat Suomesta muodostuvat Johanna Tukiaisen huulista ja itsestä otetuista teinikuvista.


Susan - ei vielä ihan huipulla

Muutoinkin pääsiäisenä tuli syötyä ihan hulluna! Aurinko on myös näyttäytynyt viimeaikaista enemmän, ja olen vihdoinkin bongannut niitä tulppaaneja.. Suoritin myös Utrechtin pakollisen turistiaktiviteetin eilen: kiipesin Hollannin korkeimpaan kirkontorniin, Dom toreniin. 112m 34cm korkeaan torniin pääsee kipuamaan oppaan kanssa miltei ylös asti ja voi pojat, huipulla tuulee! Sain myös varmistuksen kuulemilleni legendoille. Utrechtiläisten massiivinen tuomiokirkko tuhoutui Hollannin historia pahimmassa myrskyssä, kun pieni hurrikaani pyyhkäisi Utrechtin läpi ja repi kirkon keskilaivan mukaansa erottaen kirkon tornistaa. Kirkkoa ei koskaan rakennettu entiselleen. Niinpä torninvartija päätti perustaa baarin dollarinkuvat (tai mikä lieneekään Hollannin kruunu ollut) silmissä kiiluen 25 metrin korkeuteen - Hollannin korkein baari vuosisatojen ajan. Torniin kuitenkin pääsi kulkemaan vain piispan asunnon kautta, joka ei tietenkään käynyt päinsä. Torninvartija asettikin 25 metriä korkeat tikapuut juopoille. Hollannissa on sanonsa lader zat joka viittaa juopuneeseen ihmiseen, päissään kuin tikapuut. Mistä lienee tullut...

112 metriä kaupungin yläpuolella. Alla Oudegracht, vanhakanaali


Loppukevennykseksi pääsiäispupu meikän pihalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti