Neonsplashed roadtrip pohjoseen

Amelandin avarat maisemat. Oli muuten myös maailman tuulisimmat maisemat.
Bussi meinasi tippua tieltä ja housut lähteä tuulen mukaan, kun puhalsi niin hirmusti.

Nyt voisin sanoa saaneeni kattavan kuvan Hollannista: neljän kuukauden ja viikonmittaisen road tripin jälkeen. Etelän Keski-Eurooppalaisuus on nähty Maastrichtissa, Rotterdamin teollisuuskaupungin ihmeet, Amsterdamin turistikarttojen ulkopuoliset menomestat, Utrechtiä muistuttavat pikkukaupungit ja kylät, sekä erilainen samanlainen pohjoinen saarinen ja sairaan suuri taivas. Pysyn mielipiteessäni. Hollanti on maa, joka yhdistää vastakohdat yllättävällä tavalla.

Tää on pieni maa, joka kärsii tilan puutteesta ja asuttaa opiskelijansa kontteihin, mutta kun maan läpi ajaa autolla, junalla tai bussilla valtavien peltojen vihreys (tai satunnaisesti kukkien keltaisuus) särkee silmiä. Kun ympärillä on hulluna tilaa on vaikea ymmärtää, että asunnot maksaa maltaita ja vuokralla asutaan viiden alkujaan tuntemattoman kämppiksen kanssa. Kun Amsterdamiin saapuu Utrechtistä ovat keskustan asunnot niin lähellä rataa, että voin tsiigailla sisustustyylejä ja parvekekukkia. Ollaan vähän eri sfääreissä kuin Oulussa, jossa ei huomaa saapuneensa keskustaan ennen kuin juna jarruttaa raiteelle. Kun on koko elämänsä hokenut, että Suomi on pieni maa, tajuaa Hollannissa, että Suomi on isompi kuin laki sallii ja tilaa kuperkeikoille ja sirkustempuille on niin paljon että melkein hävettää.

Automatkalle kannattaa valita valiojoukot: Pierre, Caro ja Henna sekä ystävämme hylje

Sisäinen hippiys vapautuu vähemmälläkin, mutta Texelillä piti kaivaa
haaremihousut eriin ja mummolasit naamalle.

Hollannin asukasluku on 17 miljoonaa. Kun torstaina odoteltiin lauttaa Amelandille (tunnettu myös toisella nimellään Dick island, kuten voit ymmärtää kartasta), mietin missä ne kaikki 17 miljoona piileksivät. Toisella puolella meri ja toisella puolella lintujen bailut tyhjällä tasangolla. Kontrasti todella asutun Hollannin ja pohjoisen välillä on sanoinkuvaamaton. Texelillä (pohjoisen saarista suurin) on enemmän lampaita kuin ihmisiä. Epäilen myös, että täällä on enemmän hevosia kuin ihmisiä. Eikö se ole vähän outoa, kun olet keskellä ei-mitään ja löydät yhden talon ja sen talon pihalla on tietenkin niitä lampaita, mutta lisäksi myös 10 hepoa laitumella. I mean, mitä niillä hevosilla tehdään?!

Missä kaikki on? Henna ja suuri tyhjyys pohjoisessa

Texel, näissä maisemissa kasvaa liberaaleja

Matkalla Couchsurfattiin kahden perihollantilaisen perheen luona. Molemmat perheet olivat aivan äärimmäisen mukavia ja oli mahtava kokemus nähdä, miten normi hollantilainen elää. Mutta kuten aina, Hollanti yhdistää vastakohdat yllättävällä tavalla. Vaikka molemmat perheet olivat todella hollantilaisia, he olivat sitä eri tavoin. Ensimmäiset hostimme, Ted ja Neeltje, olivat todella liberaaleja, todella rentoja ja hassunhauskoja hieman ironisella hollantilaisella tavalla. Perheen kolme lasta käyttäytyivät todella hyvin ja oli aivan äärimmäisen avoimia meitä kohtaan, mutta samalla perheestä välittyi kohtalaisen avoin kasvatustyyli. Elämä otetaan vastaan rennon letkeästi pyörittämällä karnevaaliasustekauppaa Hollannin kuivimmassa ja aurinkoisimmassa De Koogissa, Texelillä. (Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa) Ted ja Neeltje kuuluivat niihin hollantilaisiin, joiden kanssa iltaa istuessa he yhtäkkiä kysyvät: Haittaako teitä, jos me vähän poltetaan samalla? Texelillä ei ole yhtään koffieshopia, mutta Tedillä on sen sijaan henkilökohtainen diileri. Nyt myös tiedän, että Hollannissa on laillista kasvattaa itse kolme tai viisi kannabiskasvia. Kannattaa olla kolme, ihan vaan pysyäkseen varmasti lain paremmalla puolella. Toiset hostimme taas olivat akateemikkoja, joiden iltateekeskustelut pyörivät hollantilaisten taidemaalarien töiden arvioinnin ja Uithofin arkkitehtuurin ympärillä. Vanhemmat omistivat Golf-radan ja tytär oli taiteilija. Kukaan perheenjäsenistä ei ollut koskaan käynyt koffieshopissa tai polttanut pilveä, kotikaupunki oli pikkuruinen Leuwaarden, ja mielipiteet patrioottisia akateemisin maustein. Perhekokemukset eivät olisi voineet olla erilaisempia. Kummassakin huushollissa kuitenkin saimme äärimmäiset hyvät unet ja vieraanvaraista kohtelua. Niin samanlaisia ja niin erilaisia.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: Hollantilaisen musiikkimaun persoonallisuushäiriö. Seuraava video kertoo kaiken olennaisen, Dubstep musikaali olkaa hyvät.

Hollanti on kanaaleja ja tulppaaneja ja söpöjä kaupunkeja kuten Utrecht. Hollanti on kuitenkin myös räkäistä dubstepiä ja liikaa ihmisiä pienessä tilassa hyppimässä ja huutamassa ja basso, joka tuntuu sydänalassa. Palattiin itse suoraan lapsuuteen Groningenin Neon Splashissä. Jymisevän basson tahdissa valkoiset vaatteet sotkettiin keltaiseen, pinkkiin ja siniseen neonväriin ja nautittiin musiikista. Kukapa ei olisi halunnut leikkiä värisotaa pulloväreillä, kun tarhassa maalattiin yhdessä isolle paperille. Se on niiiiin ysäriä. Nykyään saa oikeesti maalata kaverin paitaa. Yksi parhaita kokemuksia tässä lyhyenlännässä elämässäni!

Ennen värimyrskyä
(laittoman monta kuvaa bailuista, mut se oli vaan niin siistiä)

Ekan värikylvyn jälkeen

Pitkän matkaamisen päätteeksi oli ihanaa palata 'kotiin'. Utrecht on ja varmasti myös tulevaisuudessa pysyy sydämessä. Mulla on koti Oulussa, jonne joskus tai vähän useammin kaipaan, mutta mulla on myös boksi Uithofilla, jonne on ihanaa palata, pyöräillä tuolla ikituulisella tiellä hihitellen viimeisimmälle itsekseen viheltelevälle tai laulavalle hollantilaiselle. Ensi viikon jälkeen on jo toukokuu (!!) minne tämä aika rientää?

Viideltä aamulla on hyvä mennä suihkuun